Boheemista vastuunkantajaksi - repivää, raskasta, haastavaa mutta palkitsevaa

Abstract

Opinnäytetyö on tutkimus kasvamisesta teatterin tekijänä ja ihmisenä. Työssä tutkitaan miten muutos vastuunkantajaksi tapahtui ja mitä sen aikana opittiin. Ryhmän jäsenet haastateltiin sähköpostilla ja kasvotusten ja nämä tulokset ovat työn pohjana.

Näytelmä, jota projektiryhmä rakensi, pohjautui Aki Kaurismäen Boheemielämää elokuvaan. Tämä puolestaan pohjautuu Henri Murgerin kirjaan. Ryhmä koostui apulaisohjaajasta, kuudesta näyttelijästä, äänisuunnittelijasta, valaistussuunnittelijasta, animaattorista ja graafikosta. Näytelmän harjoituksissa käytettiin paljon fyysisiä harjoituksia, kuten tanssia. Devising-metodia käytettiin luomaan koreografia ja muut liikkeet.

Ryhmälle tehdyn haastattelun pohjalta projektin työtapa tuntui monelle uudelta. Osan mielestä se oli luovaa ja erilaista, toisten mielestä liian riskialtista. Ryhmä tuntui ajattelevan että vaikka ohjaaja oli vastuussa luovasta suunnittelusta, he olivat tehneet suurimman työn näytelmän kokoamisessa. Ohjausprosessin aikana vastuun kantaminen ja jakaminen vaihtelivat ryhmän jäsenten kesken. Osa ryhmän jäsenistä olivat ohjaajan hyviä ystäviä. Edellä kuvatut asiat saivat aikaan konflikteja. Toisinaan ryhmähenki oli hyvä ja työ eteni vauhdilla.

Projekti oli opettavainen kokemus suunnittelusta, organisoinnista, ennakoinnista ja erityisesti omien suhtautumista (Sen tunnistamisesta.

This Bachelor's thesis is a study of growing as a director and as a human being. It was studied how the change happened into a responsible director happened and what was learned during the process. The project team was interviewed by e-mail and face-to-face.

The play the project team worked on was inspired by the movie Boheemielämää by Aki Kaurismäki. This again was based on a book by Henri Murger. The team consisted of an assisting director, six actors, one person in charge of sound, one in charge of lights, an animator and a graphic artist. In rehearsing for the play a lot of physical exercises were used, such as dancing. Devisin method was mostly used to produce choreography and movements.

Based on the interview, the way of running the project was experienced as new by many particl pants. Some team members thought it to be creative and different, but some thought it was to risky. The team seemed to think that although the director was in charge of the creative part, the had played a bigger role in putting the work together. During the course of the process, takin and sharing of the responsibility fluctuated among the team members. Some members were clos friends with the director. These items created conflicts. At times, the team spirit was high and d velopment was visible.

The project was a learning experience about planning, organizing, predicting and most of all, r co nisin our own attitudes.