Asianomistajan oikeusturva lähisuhdeväkivallan sovitteluprosessissa
Hirvonen, Anni (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023122138839
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023122138839
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsitteli lähisuhdeväkivallan asianomistajan oikeusturvaa sovitteluprosessissa sekä sivusi mahdollisen sovinnon syntymisen vaikutuksia syyttäjän ratkaisutoimintaan. Lähisuhdeväkivallan sovittelulla tarkoitetaan vapaaehtoista, lakiin perustuvaa rikosasioiden sovittelupalvelua, jossa lähisuhdeväkivallan osapuolille järjestetään mahdollisuus sovittelijan välityksellä kohdata toisensa, käsitellä rikoksesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi. Lakisääteisessä sovittelussa tai sen ulkopuolella syntynyt sovinto voidaan ottaa huomioon syyttäjän syyteharkinnassa, jolloin syyttäjä voi esimerkiksi syntyneen sovinnon perusteella tehdä syyttämättäjättämispäätöksen, ellei yleinen tai yksityinen etu toisin edellytä.
Lähisuhdeväkivallan asianomistajan oikeusturvan oikeudellinen viitekehys sekä syyttäjän syyteharkintaa koskeva oikeusnormisto kuvattiin opinnäytetyössä lainopin avulla ja oikeusturvan toteutumisen nykytilaa pyrittiin mittaamaan kvantitatiivista tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tutkimusaineisto koostui Kymi-Saimaan sovittelutoimiston SOPU-tietojärjestelmän sovittelualoitteista vuodelta 2022 sekä Itä-Suomen syyttäjäalueen syyttäjän ratkaisuista asioissa, joissa osapuolet olivat sovittelun aikana saavuttaneet sovinnon.
Opinnäytetyössä havainnollistettiin, kuinka lähisuhdeväkivallan asianomistajan oikeusturva sovitteluprosessissa muodostuu kahteen suuntaan vetävistä aineksista; sekä asianomistajan oikeudesta saada sovittelupalvelua, että mahdollisuudesta kieltäytyä vapaaehtoisesta sovittelupalvelusta. Uhrin vapaaehtoisuus pyritään varmistamaan sovittelutoimiston ammattihenkilöstön tekemällä sovittelun edellytysten selvittämisellä. Sovittelun edellytyksiä, erityisesti asianomistajan vapaaehtoisuutta, arvioidaan koko sovitteluprosessin ajan. Sovittelun osapuolella on missä vaiheessa tahansa oikeus kieltäytyä sovittelusta tai sen jatkamisesta.
Tuloksista pystyi päättelemään Kymi-Saimaan sovittelutoimiston pitävän huolta lähisuhdeväkivallan sovittelun asianomistajan oikeusturvasta. Johtopäätös oli tulkittavissa sovittelutoimistossa tehdyistä päätöksistä sovitteluprosessin aloittamisesta sekä keskeyttämisestä. Sivulöydöksenä tulokset osoittivat tietoa sovitteluun ohjattujen lähisuhdeväkivallan asianomistajien roolista. Lähisuhdeväkivaltaa sisältäneistä tapauksista noin 20 %:ssa asianomistaja oli myös epäillyn roolissa.
Sovittelussa syntyneen sovinnon suhde syyttäjän ratkaisutoimintaan ja sitä kautta sovinnon todelliset oikeusturvavaikutukset osoittautuivat vaikeasti mitattavaksi ilmiöksi opinnäytetyöhön valitun aineiston perusteella. Oikeusturvavaikutusten mittaamista haittasi muun muassa sovinnon tekemisen mahdollisuus myös lakisääteisen sovittelupalvelun ulkopuolella sekä sovittelussa olleiden lähisuhdeväkivaltarikosten ja ei läheisessä suhteessa olevien osapuolten välisen väkivaltarikosten vakavuuden eriparisuus. Eroja syyttäjän ratkaisutoiminnassa lähisuhdeväkivaltaa sisältäneiden ja muiden väkivaltarikosten välillä ei merkittävästi löytynyt.
Lähisuhdeväkivallan asianomistajan oikeusturvan oikeudellinen viitekehys sekä syyttäjän syyteharkintaa koskeva oikeusnormisto kuvattiin opinnäytetyössä lainopin avulla ja oikeusturvan toteutumisen nykytilaa pyrittiin mittaamaan kvantitatiivista tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tutkimusaineisto koostui Kymi-Saimaan sovittelutoimiston SOPU-tietojärjestelmän sovittelualoitteista vuodelta 2022 sekä Itä-Suomen syyttäjäalueen syyttäjän ratkaisuista asioissa, joissa osapuolet olivat sovittelun aikana saavuttaneet sovinnon.
Opinnäytetyössä havainnollistettiin, kuinka lähisuhdeväkivallan asianomistajan oikeusturva sovitteluprosessissa muodostuu kahteen suuntaan vetävistä aineksista; sekä asianomistajan oikeudesta saada sovittelupalvelua, että mahdollisuudesta kieltäytyä vapaaehtoisesta sovittelupalvelusta. Uhrin vapaaehtoisuus pyritään varmistamaan sovittelutoimiston ammattihenkilöstön tekemällä sovittelun edellytysten selvittämisellä. Sovittelun edellytyksiä, erityisesti asianomistajan vapaaehtoisuutta, arvioidaan koko sovitteluprosessin ajan. Sovittelun osapuolella on missä vaiheessa tahansa oikeus kieltäytyä sovittelusta tai sen jatkamisesta.
Tuloksista pystyi päättelemään Kymi-Saimaan sovittelutoimiston pitävän huolta lähisuhdeväkivallan sovittelun asianomistajan oikeusturvasta. Johtopäätös oli tulkittavissa sovittelutoimistossa tehdyistä päätöksistä sovitteluprosessin aloittamisesta sekä keskeyttämisestä. Sivulöydöksenä tulokset osoittivat tietoa sovitteluun ohjattujen lähisuhdeväkivallan asianomistajien roolista. Lähisuhdeväkivaltaa sisältäneistä tapauksista noin 20 %:ssa asianomistaja oli myös epäillyn roolissa.
Sovittelussa syntyneen sovinnon suhde syyttäjän ratkaisutoimintaan ja sitä kautta sovinnon todelliset oikeusturvavaikutukset osoittautuivat vaikeasti mitattavaksi ilmiöksi opinnäytetyöhön valitun aineiston perusteella. Oikeusturvavaikutusten mittaamista haittasi muun muassa sovinnon tekemisen mahdollisuus myös lakisääteisen sovittelupalvelun ulkopuolella sekä sovittelussa olleiden lähisuhdeväkivaltarikosten ja ei läheisessä suhteessa olevien osapuolten välisen väkivaltarikosten vakavuuden eriparisuus. Eroja syyttäjän ratkaisutoiminnassa lähisuhdeväkivaltaa sisältäneiden ja muiden väkivaltarikosten välillä ei merkittävästi löytynyt.