Kymenlaakson ensihoidon kenttäjohtajien mielipiteitä hätäkeskusuudistuksesta, palvelutasopäätöksestä ja viranomaisyhteistyöstä hätäkeskuksen kanssa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Kymenlaakson alueen ensihoidon kenttäjohtajien mielipiteitä Kymenlaaksossa vuoden 2012 – 2013 vaihteessa tapahtuneen hätäkeskusuudistuksen ja 2013 vuoden alussa voimaan tulleen palvelutasopäätöksen tuomia muutoksia ensihoitopalvelussa. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa mielipiteitä hätäkeskuksen ja ensihoidon kenttäjohtajien välisestä yhteistyön toimivuudesta sekä kerätä ideoita yhteistyön kehittämiseen. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla viittä Kymenlaakson kenttäjohtajaa. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisesti varmistaen riittävä kokemus kenttäjohdossa vuosina 2012 – 2013. Aineiston analysoinnissa käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimuksen mukaan hätäkeskusuudistuksesta aiheutuva kiireellisten tehtävien määrän lisääntyminen tuhlaa ensihoidon resursseja. Laaja hätäkeskusalue suhteessa työntekijöiden määrään ja useita ensihoitoyksikköä samalla alueella aiheuttavat ongelmia yhteydenotossa hätäkeskukseen Virve-puhelimella. Palvelutasopäätös on tuonut kattavammin osaamista ensihoitoyksiköihin, mutta ensihoidon resursseja on niukasti. Kenttäjohtajien operatiivisen johtamisen edellytykset ovat parantuneet kenttäjohtoyksiköiden perustamisen jälkeen. Yhteistyötä lähimmän yhteistyökumppanin, hätäkeskuksen, kanssa pidetään tärkeänä, mutta hätäkeskus mielletään etäiseksi organisaatioksi ja yhteistyö rajoittuukin päivittäiseen Virve-puhelimen käyttöön. Yhteistyötä voisi parantaa tutustumalla eri osapuolien toimintaan ja kehittämällä yhteistyöketjua.