Liikkuvuusharjoittelu osana harrastegolfarin oheisharjoittelua : opas golfarille

Abstract

Golf soveltuu lajina hyvin kaikenikäisille liikkujille sen lajiominaisuuksien vuoksi. Golfin pelaaminen on hyödyksi niin fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin, kognition ylläpidon kuin sosiaalisuudenkin näkökulmasta. Yksi säännöllistä harrastamista varjostava riskitekijä harrastegolfareilla on kuitenkin pelin itsensä aiheuttamat rasitusvammat, jotka usein johtuvat golfin lyöntiliikkeen eli svingin suurista toistomääristä. Golfsvingistä johtuvia rasitusvammoja voidaan ennaltaehkäistä oikeanlaisella svingitekniikalla, oheisharjoittelulla ja riittävällä levolla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa liikkuvuusharjoittelun merkitystä golfsvingistä johtuvien rasitusperäisten golfvammojen ennaltaehkäisyssä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tukea harrastegolfareiden itsenäistä liikkuvuusharjoittelua. Opinnäytetyön tehtävänä oli tuottaa Vuosaari Golf Helsinki ry:n jäsenille rasitusvammoja ennaltaehkäisevä liikkuvuusopas.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu työn kannalta keskeisistä käsitteistä, jotka muodostavat opinnäytetyön tietoperustan. Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö, jossa teoreettinen tietopohja yhdistetään tiiviisti kehittämisprosessiin eli rasitusvammoja ennaltaehkäisevän oppaan ideointiin, suunnitteluun ja toteutukseen. Oppaan suunnittelussa sekä toteutuksessa käytettiin kehittämisprosessin alusta alkaen hyödyksi laadullisina tutkimusmenetelminä osallistavaa suunnittelua, havainnointia sekä kyselytutkimusta. Kehittämisprosessia vietiin eteenpäin lisäksi iteratiivisella suunnitteluotteella, jolle on ominaista ajatus jatkuvasta parantamisesta. Kehittämisprosessin aikana järjestettiin kaksi harrastegolfareille suunnattua liikkuvuusharjoittelun demoklinikkaa, jotka toimivat tiedonkeruun päälähteenä. Kerätyn tiedon pohjalta tehtiin analyysi sekä johtopäätökset oppaan ideoinnin ja suunnittelun tueksi.

Tiedonkeruun perusteella liikkuvuusharjoittelusta tiedetään harrastegolfareiden keskuudessa yllättävän hyvin ja sitä myös tehdään suhteellisen säännöllisesti. Suurimmat esteet liikkuvuusharjoittelulle ovat kuitenkin tiedonpuute siitä, mitä kannattaisi tehdä, ajanpuute sekä se, ettei harjoittelua koeta tarpeelliseksi. Tutkimustiedon valossa liikkuvuusharjoittelusta golfin rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä tiedetään vielä varsin vähän ja lisää tutkimusta aiheeseen liittyen tarvitaan lisää. Varmaa on kuitenkin se, että oikein toteutettuna liikkuvuusharjoittelusta ei ainakaan ole haittaa harrastegolfareille. Iän myötä liikkuvuusharjoittelun merkitys näyttäisi myös kasvavan. Tutkimukset osoittavat vahvasti, että liikkuvuusharjoittelu yhdessä voima- ja kestävyysharjoittelun kanssa takaavat parhaan lopputuloksen vammojen ennaltaehkäisemiseksi myös golfissa. Jatkossa erityisen kiinnostavaa olisikin tutkia tarkemmin myös voimaharjoittelun merkitystä harrastegolfareiden pelin eri osa-alueisiin ja erityisesti rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn.

Golf as a sport is well suited for all ages due to its characteristics. Playing golf is beneficial for physical and mental well-being, cognitive maintenance and social interaction. However, one risk factor for regular recreational golfers is the risk of self-inflicted strain injuries, often caused by the high repetition rate of the golf swing. Strain injuries caused by golf swing can be prevented by proper swing technique, supplementary training and adequate rest. The aim of this thesis was to explore the role of mobility training in the prevention of golf swing related strain injuries. The goal of the thesis was to support independent mobility training for recreational golfers. The target was to create a mobility guide to prevent strain injuries for the members of the Vuosaari Golf Helsinki Association.

The theoretical framework of the thesis consists of key concepts that form the theoretical frame of reference of the thesis. The thesis is a functional thesis in which the theory is closely linked to the development process, ideation, design and implementation of a guide for the prevention of strain injuries. In the design and implementation of the guide, co-design, observation and questionnaires were used as qualitative research methods from the beginning of the development process. The development process proceeded with iterative development which is characterised by the idea of continuous improvement. During the development process two mobility training demo clinics for recreational golfers were organised to serve as the main source of data collection. The data collected was analysed and conclusions were drawn to support the design and development of the guide.

The data collection shows that mobility training is surprisingly well known and practised relatively regularly among recreational golfers. However, the main barriers to mobility training are the lack of knowledge about what to do, the lack of time and the lack of perceived need. In the light of the research evidence, very little is known about mobility training in the prevention of golf strain injuries and more research on the subject is needed. What is certain, however, is that mobility training, when performed correctly, is at least not harmful to recreational golfers. The importance of mobility training also seems to increase with age. The findings strongly suggest that mobility training combined with strength and endurance training is a good way to prevent injuries in golf. In the future, it would be of particular interest to investigate in more detail the role of strength training in different aspects of the game of recreational golfers and particularly in the prevention of strain injuries.