Vieraskielinen tulkkaus ja kääntäminen rikosoikeudellisissa menettelyissä

Abstract

Lakiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa sekä esitutkinta- ja pakkokeinolakeihin ja eräisiin muihin lakeihin on tullut muutoksia vuoden 2014 alussa liittyen vieraskieliseen kääntämiseen ja tulkkaukseen rikosoikeudellisissa menettelyissä. Lakimuutosten taustalla on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä. Tässä niin sanotussa tulkkausdirektiivissä on edelytetty, että Euroopan Unionin jäsenvaltioissa on varmistettava, että vieraskilisille epäillyille tai syytetyille on tarjolla maksutonta ja asianmukaista kielellistä apua rikosoikeudellisissa menetelyissä. Direktiivin tarkoituksena on turvata vieraskielisten oikeusturva. Toimeksianto opinnäytetyölle tuli Oulun syyttäjänviraston Kajaanin palvelutoimistosta.

Opinnäytetyössä tutkittiin tulkinta menetelmällä tehtyjä lakimuutoksia eli sitä, mikä muuttui tulkkausdirektiivin voimaan tulon myötä ja muutosen suhdetta Suomen lainsäädäntöön. Työssä tutkittiin lakimuutosten lisäksi myös tulkkausdirektiivin sisältöä ja lakien muuttamista koskevaa hallituksen esitystä eduskunnalle. Lisäksi tutkittiin viranomaisohjeita sekä oikeustulkkausohjeita ja niiden roolia oikeusturvan toteutumisessa. Työn empiirisessä osuudessa tutkittiin Kainuun alueella rikosoikeudellisten menttelyjen kanssa työskentelevien mielipiteitä ja kokemuksia kääntämiseen ja tulkkaukseen liittyvistä asioista. Empiirisessä tutkimuksessa menetelmänä oli kysely, johon vastasivat poliisin, syyttäjän ja käräjäoikeuden edustajat.

Tutkimuksessa selvisi, että tulkkausdirektiivin pohjalta tehdyt lakimuutokset ovat olleet suhteellisen pieniä. Lakimuutokset ovat olleet sanamuotojen muutoksia ja tarkennuksia edellisiin lakeihin. Viranomaisten kyselyjen tuloksista kävi ilmi, että viranomaisilla on ollut suurelta osin direktiivin edellyttämät toimintatavat käytössä jo ennen tulkkausdirektiivin täytäntöön panoa. Lakimuutokset ovat kuitenkin olleet tarpeellisia, koska ne tarkentavat entisestään viranomaisten vastuuta kielellisen avun järjestämisessä vieraskielisille.

The Act on Criminal Procedure, as well as the Investigative and Coercive acts and certain other acts have changed in the beginning of 2014. The changes are related to foreign language translation and interpretation in criminal proceedings. The reason for the changes in those acts is the directive of the European Parliament and of the European Council on the right to interpretation and translation in criminal proceedings. This so-called inter-pretation directive requires that the European Union member countries must ensure that a suspected or an ac-cused speaking a foreign-language has free and adequate linguistic assistance in criminal proceedings. The pur-pose of the directive is to ensure foreigners’ legal protection. The thesis was commissioned by the Kajaani Ser-vice Bureau of the Oulu Prosecution Office.

The thesis examines the changes which were made to the laws - what changed when the interpretation directive came into effect and what the relationship of the changes is with the laws of Finland. The content of the di-rective and the amendment of the Government's proposal to the Parliament concerning the changes in the acts were studied as well. The thesis presents also the different instructions and their role in the realization of legal protection. The empirical part of the thesis covers the opinions and the experiences related to the translating and interpreting issues. The respondents in the survey were the authorities of Kainuu. The survey was conducted with a questionnaire, which was responded by the police, the prosecutor and the district court representatives.

The results indicated that the changes made in the acts have been relatively small. The changes are only new wordings and clarifications to the previous laws. The survey showed that the authorities already use the methods that the interpretation directive requires. The changes, however, were necessary because they specify the public responsibility for arranging linguistic assistance to foreign-language speaking people.