"Väitetysti mä oon aktiivinen jengijäsen" - tuomittujen näkökulma katujengiläisyyteen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mistä Suomen katujengi-ilmiössä on kyse. Halusimme myös selvittää, mikä tilanne on Suomessa tällä hetkellä ja kuinka voitaisiin ehkäistä ennalta, ettei katujengejä tulisi enempää Suomeen. Opinnäytetyön tilaajana oli Rikosseuraamuslaitos. Haastattelimme työhömme yhteensä seitsemää henkilöä, joiden on todettu käräjäoikeuden tai vankilatiedustelun mukaan kuuluvaksi katujengiin. Haastattelut toteutettiin Helsingin ja Riihimäen vankiloissa.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluina kesällä 2023. Opinnäytetyön tutkimus tukeutuu selittävänä tekijänä kriminologian itsekontrolliteoriaan, sekä rutiinitoimintojen teoriaan. Haastattelut toteutettiin aihealueittain, esittäen myös tarkentavia kysymyksiä. Vastaukset litteroitiin ja analysoitiin. Tutkimuskysymykset jaettiin viiteen pääkategoriaan, jotka olivat perhetausta ja lapsuus, kouluaika ja harrastukset, rikosten ja päihteiden alku, katujengit ja tulevaisuus. Opinnäytetyön haastatteluaineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia.

Tulosten perusteella kaikilla katujengien jäsenillä oli ollut sopeutumisongelmia jo koulussa. Monet heistä kertoivat, että he olivat olleet siellä levottomia eivätkä pystyneet keskittymään opiskeluun. He olivat osallistuneet lapsena harrastustoimintaan, mutta se oli jäänyt jokaisella murrosiässä pois. Samoihin aikoihin päihteet, sekä ensimmäiset rikokset tulivat mukaan heidän elämäänsä. Merkittävää oli ulkopuolisuuden kokemus omanikäisestä kantaväestön ikäryhmästä, joka vaikutti ajavan heitä maahanmuuttajaporukoihin.

Tuloksista pystyi havaitsemaan, että erilaiset sopeutumisongelmat olivat havaittavissa jo varhain ja mikäli niihin voisi puuttua jo kouluaikana niin se voisi ennaltaehkäistä yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä myöhemmin. Lisäksi kaikki olivat jääneet pois harrastuksista ja aikuisten vaikutuspiiristä nuorena, jolloin he olivat hakeutuneet toistensa seuraan, mikä oli johtanut jengiytymiseen. Tutkimuksemme perustella tulisi kehittää harrastusmallia, joka saisi nuoret motivoitumaan sen jatkamiseen tai löytämään korvaavan toiminnon.

Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla tutkimus siitä, mikä voisi olla tarpeeksi kiinnostava harrastus tai vapaa-ajantoiminto, mihin tämän tyyppisen taustan omaavat nuoret voisivat kiinnittyä? Lisäksi vois tutkia eri tukimuotoja, millä jo koulussa alkaneet sopeutumisongelmat, saataisiin ratkaistua.