Lasten perusoikeudet ja niiden rajoittaminen sijaishuollossa - Tutkimus eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännöstä
Ojala, Linda (2023)
Ojala, Linda
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401171466
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401171466
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää lapsiin kohdistettavien rajoitustoimenpiteiden oikeudellisia edellytyksiä sijaishuollossa. Aihetta lähestytään eduskunnan oikeusasiamiehen valvontatehtävän ja ratkaisujen näkökulmasta.
Teoriaosuudessa perus- ja ihmisoikeuksia selvitetään sekä kansallisen lainsäädännön että kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kautta. Teoriaosuus käsittelee kattavasti julkisen vallan velvollisuuksia, sijaishuoltoa ja rajoitustoimenpiteisiin liittyviä oikeudellisia edellytyksiä. Opinnäytetyön tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia, jonka avulla voidaan selventää ja systematisoida voimassa olevan oikeuden sisältöä. Tämän lisäksi opinnäytetyössä on häivähdys sosiaalipoliittista näkökulmaa. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä ovat lainsäädäntö, lain esityöt sekä oikeuskirjallisuus. Tutkimuksen oikeustapaukset muodostuvat eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuista, joista on laadullisen tutkimuksen metodein haettu vastauksia ja ilmiöitä tutkimuskysymykseen.
Opinnäytetyön johtopäätökset ovat suuntaan antavia. Toistuvien ilmiöiden valossa on katsottu, että otanta on riittävä. Tuloksena voidaan todeta, että lapsiin kohdistuu huolestuttavia oikeudenloukkauksia sekä sijaishuollossa, että myös muun lastensuojelun toiminnan tuloksena. Suurimmat ongelmat liittyvät puutteelliseen päätöksentekomenettelyyn sekä rajoitustoimenpiteiden lainvastaiseen käyttämiseen. Opinnäytetyössä analysoidaan myös laillisuusvalvontaan liittyviä ilmiöitä. Yleisimpiä tähän liittyviä ilmiöitä olivat kantelun kohteen antama puutteellinen selvitys tai puutteet sijaishuollon dokumentoinnissa, jotka vaikeuttivat asian perustuslainmukaisuuden valvontaa. Tutkimuksesta esiin nousseita teemoja ja ilmiöitä voidaan hyödyntää tulevaisuuden tutkimuksissa eri aloilla.
Johtopäätöksenä on, etteivät lasten oikeudet toteudu täysimääräisesti sijaishuollossa. Tätä voidaan ehkäistä riittävällä omavalvonnalla, huolellisella dokumentoinnilla sekä henkilöstön tiedollisen ja taidollisen osaamisen kehittämisellä. Tärkeintä on, että sijaishuollon henkilöstöllä on aito halu edistää lasten oikeuksien toteutumista.
Teoriaosuudessa perus- ja ihmisoikeuksia selvitetään sekä kansallisen lainsäädännön että kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kautta. Teoriaosuus käsittelee kattavasti julkisen vallan velvollisuuksia, sijaishuoltoa ja rajoitustoimenpiteisiin liittyviä oikeudellisia edellytyksiä. Opinnäytetyön tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia, jonka avulla voidaan selventää ja systematisoida voimassa olevan oikeuden sisältöä. Tämän lisäksi opinnäytetyössä on häivähdys sosiaalipoliittista näkökulmaa. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä ovat lainsäädäntö, lain esityöt sekä oikeuskirjallisuus. Tutkimuksen oikeustapaukset muodostuvat eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuista, joista on laadullisen tutkimuksen metodein haettu vastauksia ja ilmiöitä tutkimuskysymykseen.
Opinnäytetyön johtopäätökset ovat suuntaan antavia. Toistuvien ilmiöiden valossa on katsottu, että otanta on riittävä. Tuloksena voidaan todeta, että lapsiin kohdistuu huolestuttavia oikeudenloukkauksia sekä sijaishuollossa, että myös muun lastensuojelun toiminnan tuloksena. Suurimmat ongelmat liittyvät puutteelliseen päätöksentekomenettelyyn sekä rajoitustoimenpiteiden lainvastaiseen käyttämiseen. Opinnäytetyössä analysoidaan myös laillisuusvalvontaan liittyviä ilmiöitä. Yleisimpiä tähän liittyviä ilmiöitä olivat kantelun kohteen antama puutteellinen selvitys tai puutteet sijaishuollon dokumentoinnissa, jotka vaikeuttivat asian perustuslainmukaisuuden valvontaa. Tutkimuksesta esiin nousseita teemoja ja ilmiöitä voidaan hyödyntää tulevaisuuden tutkimuksissa eri aloilla.
Johtopäätöksenä on, etteivät lasten oikeudet toteudu täysimääräisesti sijaishuollossa. Tätä voidaan ehkäistä riittävällä omavalvonnalla, huolellisella dokumentoinnilla sekä henkilöstön tiedollisen ja taidollisen osaamisen kehittämisellä. Tärkeintä on, että sijaishuollon henkilöstöllä on aito halu edistää lasten oikeuksien toteutumista.