Meillä on ammattitaitoa ja halua hoitaa juuri näitä lapsia : voimavaralähtöinen toimintatapa lastensuojelun sijaishuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää lastensuojelulaitokseen voimavaralähtöinen toimintatapa ja selvittää, miten voimavaralähtöisyys tukee työntekijän sitoutumista. Opinnäytetyössä etsittiin lastensuojelunlaitostyöhön sitoutumista edistäviä tekijöitä ja voimavaralähtöisen hoito- ja kasvatustyön toimintatapaa.

Kehittämistyön tietoperusta perustuu ratkaisukeskeisyyteen, positiiviseen psykologiaan, voimavaralähtöiseen johtamiseen, itsemääräämisteoriaan ja yhteiskehittämiseen.

Opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa hyödynnetään voimavaralähtöistä yhteiskehittämistä. Yhteiskehittämispäivät toteutettiin puolen vuoden välein, jolloin työpajoissa esiin nostetut asiat vietiin käytäntöön ja arvioitiin niiden soveltuvuutta arjen työssä. Työpajatyöskentelyn alkuvaiheessa luotiin sopimus työyhteisön keskustelukulttuurille, tutkittiin työhön sitoutumista ja motivaatiota edistäviä tekijöitä sekä arkityön elementtejä lastensuojelun sijaishuollossa. Näin rakennettiin yhteinen ymmärrys voimavaralähtöiselle hoito- ja kasvatustyölle. Seuraavassa työpajassa pienryhmät kehittivät työpaikan voimavaralähtöisiä työtapoja, toimintatapoja ja sitoutumis- ja viihtyvyystekijöitä. Kolmannessa työpajassa käsiteltiin arkeen vietyjä voimavaralähtöisiä toimintatapoja ja niiden näkyvyyttä ja toimivuutta. Työryhmä oli uusi ja muodostumassa, mikä mahdollisti uuden ajattelun ja työn kehittämisen. Työpajoihin osallistui neljätoista työntekijää, joilla oli sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan peruskoulutus tai ammattikorkeakoulutus sekä yhteensä yli sata vuotta työkokemusta lastensuojelun sijaishuollosta.

Ensimmäisessä työpajassa nousi esiin työryhmän tarve parantaa tiedonkulkua, löytää yhteisiä keskusteluhetkiä ja saada työnteon rakenteet kuntoon. Työryhmä ja esihenkilö päättivät yhdessä kehittää asioiden toimivuutta. Tämä mahdollisti yhteisen näkemyksen syntymisen lasten hoito- ja kasvatustyölle. Työntekijät kokivat tulevansa kuulluksi ja pääsivät vaikuttamaan työhönsä. He kokivat arvostusta ja yhteenkuuluvuutta. Työntekijät kokivat osaavansa ja haluavansa hoitaa juuri niitä lapsia, jotka olivat Poijukodilla hoidossa. He kokivat pystyvänsä tekemään tämän yhdessä koko työryhmänä.

Työpajojen tulosten perusteella nousi esiin työntekijöiden sitoutumista tukevat tekijät, jotka olivat ihmisen psykologiset perustarpeet: yhteenkuuluvuus, kyvykkyys ja vapaaehtoisuus. He toivat esiin työpajojen pienryhmätyöskentelyssä kokevan kuuluutta työryhmään ja tekevän työtä yhdessä. He kokivat, että jokaisella on ammattitaitoa ja halua hoitaa juuri niitä lapsia, jotka olivat parhaillaan hoidossa. Lisäksi he olivat halukkaita oppimaan lisää ja uutta lastensuojelun sijaishuollon työstä. He kokivat työnsä merkitykselliseksi ja halusivat hoitaa juuri näitä lapsia, joita Poijukodilla hoidettiin.

Kehittämistyön perusteella saatiin luotua voimavaralähtöinen toimintatapa hoito- ja kasvatustyölle, jossa ilmenee positiivinen psykologia sekä lisäksi löydettiin lastensuojelun sijaishuoltoon työntekijöiden sitoutumista edistäviä tekijöitä, joissa nousi esiin itsemääräämisteoria ja psykologiset perustarpeet.

Asiasanat: lastensuojelun sijaishuolto, ratkaisukeskeisyys, positiivinen psykologia, itsemääräämisteoria, yhteiskehittäminen