Kemiallisen puhdistuksen optimointi kuumasinkityksessä
Tikkakoski, Satu (2010)
Tikkakoski, Satu
2010
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401221623
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401221623
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin kuumasinkityslaitoksen kemiallista puhdistusprosessia ja siihen liittyviä ongelmia YIT:n konepajalla Ylivieskassa. Tutkimusongelmana oli selvittää, mitä on peittausaltaisiin ja niiden laidoille kerääntyvä rasva- tai öljymäinen aine ja noki ja kuinka sen syntyä voisi estää tai vähentää ja pidentää näin hapon käyttöikää.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sinkin käyttöä korroosiosuojana, kemiallista puhdistusprosessia ja kuumasinkitystä. Myös jätteen syntymistä esikäsittelyprosessissa ja jätteenkäsittelyä käsitellään. Koko prosessin kustannuksia ja erityisesti kemiallisen puhdistuksen aiheuttamia kuluja käydään läpi ja pohditaan tapoja vähentää kustannuksia.
Työn kokeellisessa osassa näytteitä tutkittiin instrumenttianalyysitekniikoilla (FAAS, FTIR). Näytteitä kerättiin vanhoista ja uusista peittaushapoista sekä huuhteluvesistä. Myös öljymäisestä aineesta altaan reunoilta otettiin näytteitä. Analyysit suoritettiin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kemian laboratoriossa Kokkolassa.
Tulokset osoittivat, että öljymäisessä aineessa on orgaanista ainesta, mutta osa aineesta on todennäköisesti epäorgaanista peittausnokea, jota syntyy rikkihappopeittauksessa. Aineesta saatiin selvitettyä jonkin verran orgaanisten yhdisteiden ryhmäinformaatiota. Hapoista ja huuhteluvesistä tehdyt analyysit osoittivat, että vanhemmissa hapoissa raudan määrä kasvaa suureksi ja myös huuhteluvesissä on happoihin verrattuna odotettua enemmän kuparia. Hyvät käsittelytekniikat, joilla estetään hapon siirtymistä huuhteluvesiin, voisivat parantaa tilannetta pitämällä huuhteluvedet puhtaampina. Koska huuhteluvettä käytetään uuden hapon valmistukseen, siinä ei saisi olla liikaa epäpuhtauksia.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sinkin käyttöä korroosiosuojana, kemiallista puhdistusprosessia ja kuumasinkitystä. Myös jätteen syntymistä esikäsittelyprosessissa ja jätteenkäsittelyä käsitellään. Koko prosessin kustannuksia ja erityisesti kemiallisen puhdistuksen aiheuttamia kuluja käydään läpi ja pohditaan tapoja vähentää kustannuksia.
Työn kokeellisessa osassa näytteitä tutkittiin instrumenttianalyysitekniikoilla (FAAS, FTIR). Näytteitä kerättiin vanhoista ja uusista peittaushapoista sekä huuhteluvesistä. Myös öljymäisestä aineesta altaan reunoilta otettiin näytteitä. Analyysit suoritettiin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kemian laboratoriossa Kokkolassa.
Tulokset osoittivat, että öljymäisessä aineessa on orgaanista ainesta, mutta osa aineesta on todennäköisesti epäorgaanista peittausnokea, jota syntyy rikkihappopeittauksessa. Aineesta saatiin selvitettyä jonkin verran orgaanisten yhdisteiden ryhmäinformaatiota. Hapoista ja huuhteluvesistä tehdyt analyysit osoittivat, että vanhemmissa hapoissa raudan määrä kasvaa suureksi ja myös huuhteluvesissä on happoihin verrattuna odotettua enemmän kuparia. Hyvät käsittelytekniikat, joilla estetään hapon siirtymistä huuhteluvesiin, voisivat parantaa tilannetta pitämällä huuhteluvedet puhtaampina. Koska huuhteluvettä käytetään uuden hapon valmistukseen, siinä ei saisi olla liikaa epäpuhtauksia.