Uusi vanhemmuuslaki : mikä säilyy, muuttuu ja miten uudistus on vastaanotettu?
Karjala, Mira (2024)
Karjala, Mira
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402022449
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402022449
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsitellään vuonna 2023 voimaan astunutta lakimuutosta: uutta vanhemmuuslakia, joka yhdistää ja kumoaa vanhat isyys- ja äitiyslait. Työssä perehdytään Suomen vanhemmuuslainsäädäntöön perinpohjaisesti, käydään läpi sen taustoja ja historiaa, verrataan Suomen vanhemmuuslakia muihin vastaaviin Pohjoismaisiin lakeihin sekä esimerkiksi EU:n vanhemmuuslainsäädäntöön ja pohditaan lain tulevia vaikutuksia yhteiskuntaan ja lainsäädäntöön. Koska vanhemmuuslakiuudistuksen tavoitteena oli muun muassa yhteiskunnan eheyttäminen, syrjinnän vähentäminen ja monimuotoisten perheiden oikeudellisen aseman vahvistaminen, on vanhemmuuslakia tarkasteltu erityisnäkökulmasta, jossa vanhempana on transsukupuolinen henkilö.
Tämän työn tarkoituksena on toimia kattavana tietopakettina Suomen vanhemmuuslakiin, sekä esitellä lain mahdollisia tulevia vaikutuksia yhteiskuntaan ja sen toimintaan, ja tarkastella lakia monimuotoisuuden ja tasa-arvoisen vanhemmuuden näkökulmasta.
Työ on oikeusdogmaattinen tutkimus, jonka tehtävänä on tutkia aiheita juridisesta näkökulmasta sekä ratkaista oikeudellisia haasteita ja ongelmia säädösten ja oikeuskirjallisuuden avulla. Tietoperustana on käytetty kansallisia säädöksiä ja niiden valmisteluasiakirjoja, aiheeseen liittyvää oikeuskirjallisuutta ja -artikkeleita sekä paikoittain ulkomaisia ja kansainvälisiä säännöksiä ja sopimuksia.
Tämän työn tarkoituksena on toimia kattavana tietopakettina Suomen vanhemmuuslakiin, sekä esitellä lain mahdollisia tulevia vaikutuksia yhteiskuntaan ja sen toimintaan, ja tarkastella lakia monimuotoisuuden ja tasa-arvoisen vanhemmuuden näkökulmasta.
Työ on oikeusdogmaattinen tutkimus, jonka tehtävänä on tutkia aiheita juridisesta näkökulmasta sekä ratkaista oikeudellisia haasteita ja ongelmia säädösten ja oikeuskirjallisuuden avulla. Tietoperustana on käytetty kansallisia säädöksiä ja niiden valmisteluasiakirjoja, aiheeseen liittyvää oikeuskirjallisuutta ja -artikkeleita sekä paikoittain ulkomaisia ja kansainvälisiä säännöksiä ja sopimuksia.