Voimavaraistavuuden tunnistaminen ja kehittäminen Kalliolan lastensuojelussa

Abstract

Opinnäytetyöni tavoitteena on tunnistaa ja tuoda näkyväksi voimavaraistavan työn elementtejä sekä kehittää Kalliolan lastensuojelun sisäistä koulutusta ja osaamisen jakamista. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Kalliolan Setlementin omistama Kalliola Oy.

Lasten tarpeet sosiaalialalla ovat jatkuvassa muutoksessa. Myös lastensuojelulaki on muuttunut viime vuosikymmenien aikana jatkuvasti yksilöllisempään suuntaan sekä itsemääräämisoikeutta enemmän kunnioittavaksi. Asiakkuudet lastensuojelussa ovat moninaistuneet mm. monikulttuuristumisen myötä.

Voimavaraistavuus on käsitteenä laaja ja sitä voidaan tarkastella eri tasoilla. Voimavaraistavuudella on monipuolisia teoreettisia ja käytännöllisiä lähtökohtia. Sen teoreettisia lähtökohtia on löydettävissä seuraavista teorioista ja toimintatavoista: Setlementtiliike, Freiren sorrettujen pedagogiikka, ratkaisukeskeinen psykoterapia, Wittgensteinin kielifilosofia, itsemääräämisen teoria, systeemiteoria ja positiivinen psykologia. Näitä olen hyödyntänyt opinnäytetyöni tietoperustassa. Voimavaralähtöinen ajattelu sosiaalialalla ja sen eri työmuodoissa on korostunut selkeästi viime vuosina. Sitä on alettu enenevissä määrin ja tietoisesti hyödyntämään myös sosiaalialan johtamisessa.

Menetelmällisinä ratkaisuina käytin keskusteluja, kyselyä sekä menetelmätyöpajoja. Kehittämistehtävänä järjestettiin kaksi menetelmätyöpajaa, joissa työntekijät jakoivat itse käyttämiään menetelmiä ja tekniikoita toisille. Keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää menetelmätyöpajojen järjestämistä ja sitä kautta osaamisen jakamista Kalliolan lastensuojelun sisällä. Menetelmätyöpajoja voidaan hyödyntää laajemmin työyhteisöissä, joissa halutaan kehittää vuorovaikutteista työtapaa.