Hakkuussa käytettävän minimilatvaläpimitan vaikutus harvennuskertymään

Abstract

Venäläisen tuontipuun korvaaminen kotimaisella raaka-aineella on kasvattanut etenkin kuitu- ja energiapuun tarvetta. Lisääntynyt energiapuun kysyntä ja koventunut kilpailu pieniläpimittaisesta puusta on nostanut energiapuun kantohinnat lähelle kuitupuuta. Tämänhetkisessä puumarkkinatilanteessa energiapuuta hankkivat organisaatiot pystyvät kilpailemaan tasapäisesti ensiharvennus- ja harvennusleimikoista metsäteollisuuden puunostajien kanssa. Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka hakkuussa käytettävä minimilatvaläpimitta vaikuttaa harvennuskertymään, kun verrataan ainespuun ja karsitun energiarangan korjuuta toisiinsa.

Tutkimuksen pohjana toimi Metsäkeskuksen Pohjois-Karjalan alueelta keräämä inventointikoeala-aineisto, josta valittiin harkinnanvaraisesti 50 koealaa. Tutkimukseen valittiin kasvatusmetsiköissä sijainneita koealoja, joiden puusto soveltui järeytensä puolesta ainespuun korjuuseen ja joilla oli metsänhoidon suositusten mukaisesti harvennustarvetta. Harvennuskertymät laskettiin 3, 5 ja 6 cm:n minimilatvaläpimitoilla käyttäen kahta erilaista harvennuskertymän laskentatapaa. Tilavuuksien laskennassa käytettiin ForestCalc-ohjelmaa, joka hyödyntää runkokäyräyhtälöitä ja muokattavia puutavaramittoja.

Minimilatvaläpimitan vaikutus harvennuskertymään oli laskentatavasta ja vertailtavasta minimiläpimittayhdistelmästä riippuen keskimäärin 1–4,5 %. Puuston keskijäreydellä ja minimilatvaläpimitan vaikutuksella harvennuskertymän suuruuteen todettiin olevan selkeä riippuvuus. Mitä pienempi poistettavan puuston keskijäreys oli, sitä enemmän harvennuskertymä suhteessa kasvoi latvaläpimittaa pudottamalla. Minimilatvaläpimitalla oli eniten vaikutusta harvennuskertymään koivuvaltaisissa metsiköissä ja vähiten kuusivaltaisissa metsiköissä. Harvennuskertymien ero oli keskimäärin suurempi 5 ja 6 cm:n kuin 3 ja 5 cm:n minimilatvaläpimittojen välillä.