Ennen kuin kaikki katoaa : kasvivärejä kankaalle
Sydänkorpi, Riina (2024)
Sydänkorpi, Riina
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404237324
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404237324
Tiivistelmä
Opinnäytetyön taiteellisessa produktiossa valmistettiin ihmisen ja luonnon yhteyttä sekä ympäristötietoista taiteen tekemistä käsittelevä teos. Teos koostuu kasviväreillä värjätyistä kankaanpaloista sekä valokuvien pohjalta piirretyistä kuvista.
Teoksen prosessi alkoi vanhoista valokuvista, innostuksesta luonnon kasveihin sekä alati laajenevasta ympäristöahdistuksesta. Isoäidin nuoruuden kuvissa maaseutumiljöössä ihminen ja luonto kulkevat rinnakkain ja jonkinlaisessa symbioosissa.
Taiteen tekemiseen etsittiin tapoja, joissa välttää ympäristöä kuormittavien materiaalien käyttöä. Lisäksi pohdittiin voiko taideteos olla ekologisesti tehty ja kenties hävitä tai maatua.
Teos yhdistää piirroksia 40–50-luvun valokuvista sekä luonnonmukaisia materiaaleja teemanaan ajallisuus, vanheneminen ja ihmisen ja luonnon kadonnut yhteys. Valokuvat ovat osa tilkkupeitteen ruutuja, jotka vuorottelevat kasviväreillä värjättyjen kierrätyskankaan palasten kanssa.
Käytettävät materiaalit ovat kierrätettyjä tai luonnon materiaaleja. Peitteen kankaana käytettiin sairaalaan käytöstä poistamaa lakanaa, joka kierrätysaspektinsa lisäksi viittaa isoäidin ammattiin sekä ajatukseen syntymästä ja kuolemasta.
Kasvipigmenttien värit sammuvat ja häviävät ja lopussa jäljelle jäänee vain lyijykynä ja hiili. Näytteillä olon jälkeen teos sijoitetaan paikkaan, jossa se on alttiina luonnonvalolle ja dokumentoidaan muutosta tulevien vuosien aikana.
Teoksen prosessi alkoi vanhoista valokuvista, innostuksesta luonnon kasveihin sekä alati laajenevasta ympäristöahdistuksesta. Isoäidin nuoruuden kuvissa maaseutumiljöössä ihminen ja luonto kulkevat rinnakkain ja jonkinlaisessa symbioosissa.
Taiteen tekemiseen etsittiin tapoja, joissa välttää ympäristöä kuormittavien materiaalien käyttöä. Lisäksi pohdittiin voiko taideteos olla ekologisesti tehty ja kenties hävitä tai maatua.
Teos yhdistää piirroksia 40–50-luvun valokuvista sekä luonnonmukaisia materiaaleja teemanaan ajallisuus, vanheneminen ja ihmisen ja luonnon kadonnut yhteys. Valokuvat ovat osa tilkkupeitteen ruutuja, jotka vuorottelevat kasviväreillä värjättyjen kierrätyskankaan palasten kanssa.
Käytettävät materiaalit ovat kierrätettyjä tai luonnon materiaaleja. Peitteen kankaana käytettiin sairaalaan käytöstä poistamaa lakanaa, joka kierrätysaspektinsa lisäksi viittaa isoäidin ammattiin sekä ajatukseen syntymästä ja kuolemasta.
Kasvipigmenttien värit sammuvat ja häviävät ja lopussa jäljelle jäänee vain lyijykynä ja hiili. Näytteillä olon jälkeen teos sijoitetaan paikkaan, jossa se on alttiina luonnonvalolle ja dokumentoidaan muutosta tulevien vuosien aikana.