Eduskunnan turvatoimilain kehittäminen : esiselvitys toimivaltalain kehittämistarpeista
Hosioja, Aleksi (2024)
Hosioja, Aleksi
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404267916
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404267916
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen kehittämistehtävän tavoitteena oli selvittää eduskunnan turvallisuusosaston toimivallasta säätelevän lain, eli lain turvatoimista eduskunnassa muutostarpeita ja tarkoituksena saattaa vireille lain muutoshanke. Kehittämistehtävässä on tapaustutkimuksen, konstruktiivisen tutkimuksen sekä empiirisen oikeustutkimuksen piirteitä.
Opinnäytetyön tietoperusta muodostuu kokonaisvaltaiselle riskilähtöiselle turvallisuusjohtamiselle. Turvatoimilain mukaiset turvatoimet ovat erityisesti turvallisuusjohtamisen osa-alueista kiinteistö- ja toimitilaturvallisuuden, tietoturvallisuuden sekä henkilöturvallisuuden mukaisia riskienhallintakeinoja. Kehittämistehtävän kannalta keskeisenä lainsäädäntönä esitellään voimassa oleva turvatoimilaki, sekä perustuslaki.
Tiedonkeruu toteutettiin yhteisöllistä aivoriihimenetelmää käyttäen. Aivoriihityöpajoihin kutsuttiin osallistumaan kehittämisen kohteena olevaa turvatoimilakia käytännössä päivittäin soveltavaa turvallisuusosaston henkilöstöä. Työpajojen lisäksi haastateltiin kahta keskeistä asiantuntijaa eli kohdeorganisaation turvallisuusjohtajaa sekä tietosuojavastaavaa.
Tiedonkeruun tuloksena saatiin 135 kehittämisideaa, jotka teemoiteltiin aiheittain kahdeksaan luokkaan: toimialue, toimivalta, voimankäyttövälineet, asut, koulutus, turvatarkastajan määritelmä sekä muut. Haastatteluaineisto analysoitiin ja raportoitiin. Tiedonkeruun tuloksista muodostettiin tietoperustan pohjalta johtopäätökset, joista ilmenevät toimeksiantajalle raportoitavat kehittämisehdotukset. Keskeisimmät kehittämisehdotukset liittyvät turvatarkastajan toimialueeseen, toimivaltaan sekä voimankäyttövälineisiin. Lisäksi pohditaan voimassa olevaan lakiin nähden uutena asiana teknisen valvonnan sisällyttämistä toimivaltalakiin sekä esitetään ajatus turvallisuusjohtamisjärjestelmän määrittelemisestä osaksi kohdeorganisaation toimintaa säätelevää lainsäädäntöä.
Johtopäätös opinnäytetyöstä on, että kehittämistehtävä oli tarpeellinen ja valitut tiedonkeruumenetelmät antoivat vastauksen tutkimuskysymyksiin.
Opinnäytetyön tietoperusta muodostuu kokonaisvaltaiselle riskilähtöiselle turvallisuusjohtamiselle. Turvatoimilain mukaiset turvatoimet ovat erityisesti turvallisuusjohtamisen osa-alueista kiinteistö- ja toimitilaturvallisuuden, tietoturvallisuuden sekä henkilöturvallisuuden mukaisia riskienhallintakeinoja. Kehittämistehtävän kannalta keskeisenä lainsäädäntönä esitellään voimassa oleva turvatoimilaki, sekä perustuslaki.
Tiedonkeruu toteutettiin yhteisöllistä aivoriihimenetelmää käyttäen. Aivoriihityöpajoihin kutsuttiin osallistumaan kehittämisen kohteena olevaa turvatoimilakia käytännössä päivittäin soveltavaa turvallisuusosaston henkilöstöä. Työpajojen lisäksi haastateltiin kahta keskeistä asiantuntijaa eli kohdeorganisaation turvallisuusjohtajaa sekä tietosuojavastaavaa.
Tiedonkeruun tuloksena saatiin 135 kehittämisideaa, jotka teemoiteltiin aiheittain kahdeksaan luokkaan: toimialue, toimivalta, voimankäyttövälineet, asut, koulutus, turvatarkastajan määritelmä sekä muut. Haastatteluaineisto analysoitiin ja raportoitiin. Tiedonkeruun tuloksista muodostettiin tietoperustan pohjalta johtopäätökset, joista ilmenevät toimeksiantajalle raportoitavat kehittämisehdotukset. Keskeisimmät kehittämisehdotukset liittyvät turvatarkastajan toimialueeseen, toimivaltaan sekä voimankäyttövälineisiin. Lisäksi pohditaan voimassa olevaan lakiin nähden uutena asiana teknisen valvonnan sisällyttämistä toimivaltalakiin sekä esitetään ajatus turvallisuusjohtamisjärjestelmän määrittelemisestä osaksi kohdeorganisaation toimintaa säätelevää lainsäädäntöä.
Johtopäätös opinnäytetyöstä on, että kehittämistehtävä oli tarpeellinen ja valitut tiedonkeruumenetelmät antoivat vastauksen tutkimuskysymyksiin.