Työkykyjohtamisen kehittäminen vuokratyössä: menetelmät, tulokset ja kustannusvaikutukset

Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan, kuinka työkykyjohtamista voidaan kehittää vuokratyössä sairauspoissaoloista aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi. Opinnäytetyön taustalla oli kehittämishanke, jonka tavoitteena oli luoda henkilöstöpalvelualan yritykselle yhtenäinen työkyvyn tuen toimintamalli, jonka avulla pyrittiin paitsi löytämään kustannustehokkaita ratkaisuja sairauspoissaolojen hallintaan, myös syventämään ymmärrystä työkykyjohtamisen merkityksestä ja sen taloudellisista vaikutuksista, arvioiden samalla erilaisia työkyvyn tuen toimintamalleja niiden soveltuvuuden ja tehokkuuden näkökulmasta. Vuokratyön erityispiirteet asettavat ainutlaatuisia haasteita työkykyjohtamiselle, minkä vuoksi oli välttämätöntä kehittää sellaisia ratkaisuja, jotka huomioivat sekä vuokratyöntekijöiden että henkilöstöpalveluyritysten tarpeet. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, käyttäen tutkimusmenetelminä dokumenttianalyysiä, ryhmäkeskustelua ja moniammatillista työryhmätyöskentelyä. Työn teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin työkykyjohtamisen periaatteita, sen taloudellisia vaikutuksia, työkyvyn edistämisen keinoja sekä työkykyä tukevia toimintamalleja.

Kehittämishankkeessa suunniteltiin, luotiin ja implementoitiin työkyvyn tuen toimintamalli, joka kohdistui vuokratyöntekijöiden työkyvyn tukeen ja sairauspoissaolojen hallintaan. Kehitysprosessi sisälsi neljä kehityssykliä, joissa noudatettiin toimintatutkimuksen suunnittelu- toiminta-havainnointi-reflektointi prosessia. Kehittämishanke alkoi yrityksen työkykyjohtamisen nykytilan tarkastelulla dokumenttianalyysin ja palvelujohdon haastattelujen avulla, jolloin saatiin syvällinen ymmärrys työkyvyn tuen haasteista. Tämän pohjalta kehitettiin, luotiin ja otettiin käyttöön työkyvyn tuen toimintamalli, jonka vaikuttavuutta arvioitiin hankkeen lopussa sairauspoissaolokustannusten muutoksen avulla. Työ painottaa strategisen lähestymistavan merkitystä työkykyjohtamisessa, erityisesti vuokratyökontekstissa, jossa työsuhteiden luonne ja työolosuhteiden vaihtelevuus tuovat lisähaasteita työkyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen. Työkyvyn tuen toimintamallin kehittämisprosessissa korostui yhteistyön merkitys eri sidosryhmien välillä. Hankkeen onnistuminen edellytti avointa vuoropuhelua, sitoutumista ja aktiivista osallistumista kaikilta osapuolilta, mikä puolestaan edisti positiivista muutosta yrityksen kulttuurissa ja työkykyjohtamisen käytännöissä.

Kehittämishankkeen tuloksena syntynyt työkyvyn tuen toimintamalli sisälsi konkreettisia toimenpiteitä ja selkeät prosessit, jotka ovat keskeisiä vuokratyöntekijöiden työkyvyn tukemisessa ja sairauspoissaolojen hallinnassa. Toimintamallissa korostettiin myös työterveyshuollon ja henkilöstöpalveluyrityksen välistä tiivistä yhteistyötä, jotta työkykyjohtamisen toimenpiteet ovat mahdollisimman tehokkaita ja kohdennettuja. Työkyvyn tuen toimintamallin käytäntöön vientiin liittyvät koulutukset paransivat henkilöstökonsulttien kykyä tunnistaa ja puuttua työkykyyn liittyviin riskeihin. Hankkeessa tuotettu koulutusmateriaali tuki lisäksi työkyvyn johtamisen jatkuvaa kehittämistä yrityksessä. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että systemaattisesti suunniteltu ja toteutettu työkyvyn tuen toimintamalli voi vähentää merkittävästi sairauspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia ja parantaa työkykyjohtamisen käytäntöjä. Toimintamalli tarjoaa perustan työkyvyn johtamiselle vuokratyössä, edistäen sekä yksilöiden hyvinvointia, että yrityksen taloudellista tehokkuutta.