Yksinkertaisesti kestävää : esteettinen kestävyys muotoilua uudistavana näkökulmana

Abstract

Opinnäytetyö lähti opintojen aikana syntyneestä havainnosta, siitä, kuinka vaikeaa on puhua kestävyydestä visuaalisuuden yhteydessä. Graafinen muotoilu, joka on ytimeltään visuaalista, erotetaan muotoilussa usein omaksi alueekseen, ja kestävyysoppaissa visuaalisuutta käsitellään tehokkaan viestinnän näkökulmasta. Viestin erottaminen sisällöstä, esineestä tai asiasta ja käytöstä seurauksineen vaikeuttaa myös aiheen hahmottamista. Tutkielmassa havaittiinkin tarvetta uudenlaiselle, monialaiselle kestävän muotoilun tarkastelulle, ja ehdotettiin kestävän, ja samalla visuaalisuutta laajemman, esteettisyyden pohdintaa. Aihetta lähestyttiin kolmen tutkimuskysymyksen avulla:

1. Mitä esteettinen kestävyys voi tuoda graafisen muotoilijan ajatteluun? 2. Miten kestävyys ilmenee; miltä se näyttää ja tuntuu? 3. Kuinka muotoilla yksinkertaisesti kestävää?

Tutkielmassa syvennyttin estetiikan filosofi, professori emerita Yuriko Saiton arjen estetiikkaan. Saito suuntaa huomion arjessa tavallisiin, ja silti usein heikosti tunnettuihin esteettisiin arvostuksiin ja makuihin, ja johdattaa pohtimaan niitä laajemman, kestävän hyvinvoinnin kannalta. Yhteys kestävyyteen syntyy Saitosta niissä kokemuksissa ja suhteissa, joissa esineiden, asioiden ja toiminnan esteettiset laadut vaikuttavat ihmisten reaktioihin: tunteisiin, ajatuksiin ja toimintaan, ja lopulta ympäristön ja maailman tilaan. Saiton vihreän estetiikan piirteet ohjaavat havainnoimaan näitä esteettisiä laatuja ja pohtimaan prosesseja, kuten kulumista, vanhenemista tai vaikkapa sään aiheuttamaa epämukavuutta. Näitäkin voidaan lähestyä esteettisessä kokemuksessa ei vain väistämättöminä tai muotoilulla poistettavina vaan arvostettavina ominaisuuksina, joille paitsi annetaan tilaa, myös muotoillaan mahdollisuuksia.

Tutkielman menetelmänä oli laadullinen, aineistolähtöinen tutkimus ja reflektio. Vihreän estetiikan piirteet toimivat siinä viitekehyksenä, jonka avulla vastattiin kysymykseen esteettisen kestävyyden annista muotoilijalle. Havaintojen pohjalta syntynyttä tulkintaa kehitettiin tarkastelemalla kolmen muotoilijan, Per Møllerupin, Steven Walkerin ja Kenya Haran näkökulmia ja muotoiluesimerkkejä. Näin vastattiin kysymyksiin siitä, miltä kestävyys näyttää tai tuntuu ja miten, monin tavoin, yksinkertaisuutta voidaan ymmärtää ja muotoilla. Yksinkertaisuus todettiin myös kestävyyden kannalta perustavanlaatuiseksi, muotoa ja tyyliä moniulotteisemmaksi asiaksi.

Tutkielman havainnot puoltavat esteettisen kestävyyden pohdintaa. Vaikka alussa esitetty toive sovellettavan metodin löytämisestä ei toteutunut prosessin aikana, vihreän estetiikan piirteet voivat toimia muotoilijaa ohjaavina teemoina. Ne voivat auttaa pohtimaan ja purkamaan sekä omia että alan vakiintuneita ajattelutapoja, arvostuksia ja makuja, ja siirtämään huomiota visuaalisuuteen liitetyn halun herättämisestä muotoilun laajempiin vaikutuksiin ja merkityksiin. Käytännössä kestävä muotoilu vaatii toki muutakin osaamista, ymmärrystä ja yhteyksiä niin muihin ihmisiin, luontoon, elolliseen kuin tuotettuunkin ympäristöön. Vihreän estetiikan piirteet rohkaisevat lähestymään tätä maailmaa esteettisen, ekologisesti valistuneen kokemuksen avulla, huolehtivaan ja herkkään asenteeseen tukeutuen. Esteettisen kestävyyden voima piilleekin metodeja enemmän niissä prosesseissa, joita sen pohtiminen voi käynnistää muotoilijan ajattelussa ja tulevissa muotoilutöissä.

The idea for the thesis came from a personal observation on how difficult it is to discuss ecological sustainability in the context of visuality. Graphic design, visual at its core, is often separated to its own area in the field of design, and its sustainability guides approach visuality as a means for effective communication. Separating the message from the content, the product from its use and consequences, complicates understanding the topic further. Thus, a need for a new, multidisciplinary approach was identified and an application of aesthetical reflection was proposed. The theme was approached with the help of three research questions:

1. What could aesthetical sustainability bring to a designer's thinking? 2. How does sustainability manifest itself; how does it look and feel? 3. How to design simply sustainable?

The thesis delved into the everyday aesthetics of philosopher and professor emerita Yuriko Saito. Saito directs attention to the common, yet less understood aesthetical values and tastes of everyday life, and leads to reflect those in the broader context of sustainable wellbeing. The connection to sustainability arises, according to Saito, through the aesthetical qualities, that people experience and react to in objects, things and behaviours. The reactions; feelings, thoughts and actions, impact the environment and the state of world. The characteristics for green aesthetics, outlined by Saito, guide in identifying and observing those aesthetical qualities, and lead to reflect processes such as wear and tear, aging and, for example, discomforts caused by the weather. These, too, can be approached as aesthetical experiences, not only as unavoidable or removable by design, but also as aesthetically valued and even designed.

The thesis method was qualitative, literature-based research and reflection. The green aesthetics served as a frame of reference; a basis for observations and interpretations, that answered to the question of the opportunities in reflecting aesthetical sustainability. The observations were developed further by exploring the thoughts and examples by three designers, Per Møllerup, Steven Walker and Kenya Hara, answering to the questions on how does sustainability look and feel and how ─ in many ways ─ simplicity can be perceived and designed. Simplicity was also found to be a more fundamental and diverse theme than merely an expression of form or style.

The thesis findings defend reflecting aesthetical sustainability in design. Although the wish to find an applicable method, expressed in the beginning, was not realised, the characteristics for green aesthetics were identified as potential guiding themes for a designer. They may assist the designer to realise and dismantle the more established perceptions, values and tastes, and shift attention from the expectation of desirability to the wider impacts, and significance, of design. While application of sustainable design requires more understanding, skills and connection to others ─ people, nature, living and inanimate environment, objects and things ─ in practice, aesthetical sustainability encourages approaching this world with an aesthetical, ecologically enlightened appreciation and a caring, sensitive attitude. More than methods, the power of aesthetical sustainability may also lie in the processes that it initiates in the designer's thinking and their future works.