Tiedetapahtuman vetovoimaisuuden kehittäminen palvelumuotoilun keinoin : case: Lahden tiedepäivä
Heikkilä, Vilja (2024)
Heikkilä, Vilja
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405049160
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405049160
Tiivistelmä
Toiminnallisen opinnäytetyön aiheena oli tiedetapahtuman kehittäminen palvelumuotoilun keinoin. Tutkimus- ja kehitystyön kohteena oli Lahden tiedepäivä, joka on paikallinen, kaikille avoin ja maksuton tiedetapahtuma. Lahden tiedepäivä tuo esille Päijät-Hämeen alueella tai alueesta tehtävän tutkimus- ja kehitystyön tuloksia ja merkitystä alueelle. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Lahden Yliopistokampus, joka on yksi tapahtuman pääjärjestäjistä. Kehitystyön tavoitteena oli löytää keinoja tehdä Lahden tiedepäivästä nykyistä vetovoimaisempi ja kasvattaa tapahtuman osallistujamäärää.
Opinnäytetyön kohteena olivat tutkijat ja opiskelijat. Työssä käytettiin useita palvelumuotoilulle ominaisia käyttäjäkeskeisiä menetelmiä, kuten tutkijahaastatteluja sekä tiedepäivän opiskelijapassia ja tulevaisuusseinää. Käyttäjäymmärrys kiteytettiin suunnitteluohjureiksi ja opiskelija- ja tutkijaprofiileiksi, jotka toimivat ideoinnin perustana opiskelijoille, tutkijoille sekä Lahden tiedepäivän järjestäjille suunnatussa yhteiskehittämisen työpajassa. Opinnäytetyön kehitysprosessia peilattiin jatkuvasti tiedeviestinnän ja palvelumuotoilun teoriaan.
Uuden oppiminen ja tunnettuuden kasvattaminen motivoivat tutkijoita osallistumaan tiedetapahtumaan. Opiskelijat, kuten tutkijatkin, haluavat tapahtuman hyödyttävän heitä joko ammatillisesti tai tarjoavan mukavaa ajanvietettä. Molemmat pitivät kohtaamisia eri ryhmien välillä tärkeinä. Dialogisen tiedeviestinnän merkitys korostuukin nykypäivänä: kansalaiset haluavat olla aktiivisesti osallisena tiedeviestintää yksipuolisen valistamisen sijaan.
Opinnäytetyön lopputuloksena syntyi monitasoinen konseptointi, jossa ensimmäisen ja toisen tason konseptit rakentuvat kerroksittain perinteisemmän tiedetapahtuman muodossa. Bonuskonsepti tarjoaa liikkuvan alustan tieteeseen tutustumiseen.
Opinnäytetyön kohteena olivat tutkijat ja opiskelijat. Työssä käytettiin useita palvelumuotoilulle ominaisia käyttäjäkeskeisiä menetelmiä, kuten tutkijahaastatteluja sekä tiedepäivän opiskelijapassia ja tulevaisuusseinää. Käyttäjäymmärrys kiteytettiin suunnitteluohjureiksi ja opiskelija- ja tutkijaprofiileiksi, jotka toimivat ideoinnin perustana opiskelijoille, tutkijoille sekä Lahden tiedepäivän järjestäjille suunnatussa yhteiskehittämisen työpajassa. Opinnäytetyön kehitysprosessia peilattiin jatkuvasti tiedeviestinnän ja palvelumuotoilun teoriaan.
Uuden oppiminen ja tunnettuuden kasvattaminen motivoivat tutkijoita osallistumaan tiedetapahtumaan. Opiskelijat, kuten tutkijatkin, haluavat tapahtuman hyödyttävän heitä joko ammatillisesti tai tarjoavan mukavaa ajanvietettä. Molemmat pitivät kohtaamisia eri ryhmien välillä tärkeinä. Dialogisen tiedeviestinnän merkitys korostuukin nykypäivänä: kansalaiset haluavat olla aktiivisesti osallisena tiedeviestintää yksipuolisen valistamisen sijaan.
Opinnäytetyön lopputuloksena syntyi monitasoinen konseptointi, jossa ensimmäisen ja toisen tason konseptit rakentuvat kerroksittain perinteisemmän tiedetapahtuman muodossa. Bonuskonsepti tarjoaa liikkuvan alustan tieteeseen tutustumiseen.