Lyijykynäpiirustus emaloidulle pinnalle : keholle istuva piirros
Kettunen, Heidi (2024)
Kettunen, Heidi
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405049167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405049167
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia tekniikkaa, jossa lyijykynäpiirustus toteutetaan emaloidulle pinnalle. Tekniikasta löytyi vähän kirjoitettua tietoa, joten avainasemassa työskentelyn onnistumiselle olivat ennen varsinaisia teoksia tehtävät materiaalikokeilut. Tarkoituksena oli, että prosessin lopussa tekniikan lainalaisuudet olisivat selvillä niin, että sen käyttäminen työskentelyssä olisi sujuvaa ja selkeää.
Teosten aiheeksi valikoitui iho. Emaloidun metallin pintaan piirrettiin eri pehmeysasteisilla lyijykynillä ihosoluista löyhästi inspiroituneita, abstrakteja kuvioita. Ihon teema näkyi piirrosten kuva-aiheen lisäksi muissa materiaalivalinnoissa: emaloidun kuparin lisäksi teoksissa käytettiin haavanhoitovälineinä toimivia materiaaleja, sideharsoa ja ihoteippiä. Harso ja teippi yhdessä kankaan kanssa muodostivat ihoa vasten lepäävän pehmeän pinnan, johon metalliset kappaleet liitettiin ompeleilla.
Teosten lopulliset muodot jalostuivat työskentelyn edetessä. Tekoprosessissa tärkeässä asemassa oli vapaus poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta, ja antaa teosten kehittyä omalla painollaan sen edetessä. Teosten muotoon vaikutti myös ajatus ihon merkityksestä ihmiskeholle. Iho toimii kehon suojana, ikään kuin haarniskana, ympäristöstä tulevia uhkia vastaan. Tämä ajatus näkyy erityisesti Aistin I teoksen muodossa.
Aistin I on olkapäällä istuva teos, jonka muoto myötäilee olkapään muotoa ja pysyy sen avulla kantajansa päällä. Aistin II lepää kantajansa kädellä mukaillen kämmenen lihaksia. Teokset eivät kiinnity kantajan kehoon minkään erillisen mekanismin avulla, vaan ovat sen päällä vaivattomasti ja luonnollisesti, niin kuin ihokin. The main goal for the thesis was to study the technic where pencils are used for drawing on enameled surfaces. Experimenting with the materials was important since there was little information to be found about the technic. By the end of the process the basic principles would be learnt so that working with set technic would be smooth and effortless.
Skin was the chosen theme of the artworks. Graphite pencils were used to draw abstract pictures, loosely inspired by photos of human skin cells. Theme carried through the drawings as well as the materials that were used: the enameled copper was combined with materials such as gauze and medical tape, which are typically used for wound care. A soft base was created with fabric and these materials. Pieces of enameled metal were stitched to the base that sets against the skin.
The works took their shape during the making process. Crucial factors in the process were to have the freedom to change the original plans when needed, and to let the works develop over time. Skin and its meaning to the human body also inspired the shape of the works. It acts like an armour against all the threats from the surrounding world. This idea is visible especially in the shape of the piece Senser I.
Senser I is a piece worn on the shoulder. It says on its wearer due to its shape which follows the form of the shoulder. Senser II sits on the palm of the hand and mimics the shapes of its muscles. The works are not attached to their wearer with additional mechanisms, but instead rest on the body easily and naturally, just like skin.
Teosten aiheeksi valikoitui iho. Emaloidun metallin pintaan piirrettiin eri pehmeysasteisilla lyijykynillä ihosoluista löyhästi inspiroituneita, abstrakteja kuvioita. Ihon teema näkyi piirrosten kuva-aiheen lisäksi muissa materiaalivalinnoissa: emaloidun kuparin lisäksi teoksissa käytettiin haavanhoitovälineinä toimivia materiaaleja, sideharsoa ja ihoteippiä. Harso ja teippi yhdessä kankaan kanssa muodostivat ihoa vasten lepäävän pehmeän pinnan, johon metalliset kappaleet liitettiin ompeleilla.
Teosten lopulliset muodot jalostuivat työskentelyn edetessä. Tekoprosessissa tärkeässä asemassa oli vapaus poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta, ja antaa teosten kehittyä omalla painollaan sen edetessä. Teosten muotoon vaikutti myös ajatus ihon merkityksestä ihmiskeholle. Iho toimii kehon suojana, ikään kuin haarniskana, ympäristöstä tulevia uhkia vastaan. Tämä ajatus näkyy erityisesti Aistin I teoksen muodossa.
Aistin I on olkapäällä istuva teos, jonka muoto myötäilee olkapään muotoa ja pysyy sen avulla kantajansa päällä. Aistin II lepää kantajansa kädellä mukaillen kämmenen lihaksia. Teokset eivät kiinnity kantajan kehoon minkään erillisen mekanismin avulla, vaan ovat sen päällä vaivattomasti ja luonnollisesti, niin kuin ihokin.
Skin was the chosen theme of the artworks. Graphite pencils were used to draw abstract pictures, loosely inspired by photos of human skin cells. Theme carried through the drawings as well as the materials that were used: the enameled copper was combined with materials such as gauze and medical tape, which are typically used for wound care. A soft base was created with fabric and these materials. Pieces of enameled metal were stitched to the base that sets against the skin.
The works took their shape during the making process. Crucial factors in the process were to have the freedom to change the original plans when needed, and to let the works develop over time. Skin and its meaning to the human body also inspired the shape of the works. It acts like an armour against all the threats from the surrounding world. This idea is visible especially in the shape of the piece Senser I.
Senser I is a piece worn on the shoulder. It says on its wearer due to its shape which follows the form of the shoulder. Senser II sits on the palm of the hand and mimics the shapes of its muscles. The works are not attached to their wearer with additional mechanisms, but instead rest on the body easily and naturally, just like skin.