Muistisairaan asukkaan lääkkeellisen kivunhoidon prosessi tehostetussa palveluasumisessa: koulutus hoitohenkilökunnalle
Siira, Annika; Huotari, Johanna (2024)
Siira, Annika
Huotari, Johanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051010626
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051010626
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia ja pitää koulutus muistisairaan lääkkeellisen kivunhoidon prosessista Puolangalla sijaitsevan Mäntykodin hoitohenkilökunnalle. Tavoitteena oli parantaa muistisairaan elämänlaatua vähentämällä heidän kokemaansa kipua kouluttamalla hoitohenkilökuntaa kivunhoitoon. Tutkimusongelmia olivat: miten toteuttaa hyvää muistisairaan lääkkeellistä kivunhoitoa tehostetussa palveluasumisessa? Miten koulutus tukee hoitohenkilökunnan osaamista muistisairaan lääkkeellisessä kivunhoidossa?
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Opinnäytetyöprosessiin kuului ongelman ja kehittämistarpeen tunnistaminen, ideointivaihe, luonnosteluvaihe, tuotteen kehittely ja tuotteen viimeistely Jämsä & Mannisen (2000) tuotteistamisprosessin mukaan. Lähestyttyämme toimeksiantajaa opinnäytetyön tiimoilta selvisi, että muistisairaan kivunhoidon osaamisessa oli hoitohenkilökunnalla epävarmuutta. Päädyimme yhdessä siihen tulokseen, että koko kivunhoidon prosessin kattava tunnin kestävä koulutus tukisi henkilökunnan osaamista parhaiten. Opinnäytetyössä kokosimme yhtenäisen teoreettisen viitekehyksen muistisairaan kivunhoidosta näyttöön perustuvan tiedon pohjalta. Lisäksi perehdyimme koulutuksen laatimiseen ja siihen, millainen on hyvä koulutus. Näiden pohjalta teimme koulutusmateriaalit PowerPoint-tiedostoon.
Koulutus järjestettiin 29.2.2024 Puolangalla Mäntykodin tiloissa viidelle lähi- tai sairaanhoitajalle. Painotimme koulutuksessa erityisesti muistisairaan kivunhoidon prosessia, johon sisällytimme kivun ennakoinnin, tunnistamisen ja lääkehoidon toteuttamisen ja arvioinnin. Osallistujien aktivoimiseksi hyödynsimme tapaus- eli case-opetusta. Case-tapausta pohdittiin koulutuksessa käytyjen asioiden pohjalta. Koulutuksen lopuksi keräsimme osallistujilta palautetta palautekyselyllä. Kaikki viisi osallistujaa vastasivat palautekyselyyn. Palautteen avulla arvioitiin koulutuksen hyötyä henkilökunnalle sekä koulutuksen yleistä onnistumista. Kyselyssä onnistuneiksi teemoiksi nousivat koulutuksen laatu, monipuolisuus, selkeys, case-tapauksen onnistuminen sekä kohderyhmän huomiointi. Osallistujat kokivat oppineensa koulutuksen aikana jotain uutta sekä voivansa hyödyntää saamaansa tietoa työssään. Erityisesti case-tapaus kokosi koulutuksen asiat tiiviisti yhteen. Koulutukseen varatun ajan nähtiin olevan ehkä liian lyhyt, minkä lisäksi ehdotettiin toisen, hieman erilaisen case-tapauksen lisäämistä.
Muistisairaan henkilön kipua tulisi hoitaa prosessiluontoisesti, sillä se tukee hoidon laatua. Kivunhoidon prosessissa on panostettava erityisesti kivun tunnistamiseen, haitta- ja yhteisvaikutuksiin sekä dokumentointiin. Kipua hoidettaessa korostuu muistisairaan ihmisen lämmin, empaattinen ja kiireetön kohtaaminen. Koulutus auttaa hoitohenkilökuntaa jäsentämään monivaiheista kokonaisuutta ja muistuttaa erityisesti prosessin jatkuvuudesta. Se antaa työkaluja, joita työntekijät voivat hyödyntää omassa työssään joka päivä. Tulevaisuudessa erityisesti kivunhoidon koko prosessia olisi hyvä tutkia enemmän, sillä tutkimustietoa kivunhoidon kokonaisuudesta oli hyvin vähän. Erityisesti muistisairaiden kivun ennakointiin olisi hyvä saada lisää tutkimustietoa. Lisäksi olisi hyvä perehtyä tarkemmin hoitohenkilökunnan todelliseen osaamiseen muistisairaiden kivunhoidosta.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Opinnäytetyöprosessiin kuului ongelman ja kehittämistarpeen tunnistaminen, ideointivaihe, luonnosteluvaihe, tuotteen kehittely ja tuotteen viimeistely Jämsä & Mannisen (2000) tuotteistamisprosessin mukaan. Lähestyttyämme toimeksiantajaa opinnäytetyön tiimoilta selvisi, että muistisairaan kivunhoidon osaamisessa oli hoitohenkilökunnalla epävarmuutta. Päädyimme yhdessä siihen tulokseen, että koko kivunhoidon prosessin kattava tunnin kestävä koulutus tukisi henkilökunnan osaamista parhaiten. Opinnäytetyössä kokosimme yhtenäisen teoreettisen viitekehyksen muistisairaan kivunhoidosta näyttöön perustuvan tiedon pohjalta. Lisäksi perehdyimme koulutuksen laatimiseen ja siihen, millainen on hyvä koulutus. Näiden pohjalta teimme koulutusmateriaalit PowerPoint-tiedostoon.
Koulutus järjestettiin 29.2.2024 Puolangalla Mäntykodin tiloissa viidelle lähi- tai sairaanhoitajalle. Painotimme koulutuksessa erityisesti muistisairaan kivunhoidon prosessia, johon sisällytimme kivun ennakoinnin, tunnistamisen ja lääkehoidon toteuttamisen ja arvioinnin. Osallistujien aktivoimiseksi hyödynsimme tapaus- eli case-opetusta. Case-tapausta pohdittiin koulutuksessa käytyjen asioiden pohjalta. Koulutuksen lopuksi keräsimme osallistujilta palautetta palautekyselyllä. Kaikki viisi osallistujaa vastasivat palautekyselyyn. Palautteen avulla arvioitiin koulutuksen hyötyä henkilökunnalle sekä koulutuksen yleistä onnistumista. Kyselyssä onnistuneiksi teemoiksi nousivat koulutuksen laatu, monipuolisuus, selkeys, case-tapauksen onnistuminen sekä kohderyhmän huomiointi. Osallistujat kokivat oppineensa koulutuksen aikana jotain uutta sekä voivansa hyödyntää saamaansa tietoa työssään. Erityisesti case-tapaus kokosi koulutuksen asiat tiiviisti yhteen. Koulutukseen varatun ajan nähtiin olevan ehkä liian lyhyt, minkä lisäksi ehdotettiin toisen, hieman erilaisen case-tapauksen lisäämistä.
Muistisairaan henkilön kipua tulisi hoitaa prosessiluontoisesti, sillä se tukee hoidon laatua. Kivunhoidon prosessissa on panostettava erityisesti kivun tunnistamiseen, haitta- ja yhteisvaikutuksiin sekä dokumentointiin. Kipua hoidettaessa korostuu muistisairaan ihmisen lämmin, empaattinen ja kiireetön kohtaaminen. Koulutus auttaa hoitohenkilökuntaa jäsentämään monivaiheista kokonaisuutta ja muistuttaa erityisesti prosessin jatkuvuudesta. Se antaa työkaluja, joita työntekijät voivat hyödyntää omassa työssään joka päivä. Tulevaisuudessa erityisesti kivunhoidon koko prosessia olisi hyvä tutkia enemmän, sillä tutkimustietoa kivunhoidon kokonaisuudesta oli hyvin vähän. Erityisesti muistisairaiden kivun ennakointiin olisi hyvä saada lisää tutkimustietoa. Lisäksi olisi hyvä perehtyä tarkemmin hoitohenkilökunnan todelliseen osaamiseen muistisairaiden kivunhoidosta.