Tutkintavankeuden erityispiirteet ja niiden heijastuminen tutkintavankiloiden toimintaan

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tutkintavankeuden nykytila ja tuoda esiin mahdollisia kehittämiskohtia. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat tutkintavankeuden erityispiirteitä ja kuinka niihin tällä hetkellä vastataan, sekä miten tutkintavankeutta tulisi kehittää vastaamaan paremmin rikosseuraamusasiakkaiden tarpeita. Tavoitteena oli tuottaa koonti tutkintavankeuden erityispiirteistä, tuoda esille suurimmat haasteet sekä tuottaa tietoa, minkä avulla tutkintavankeutta voidaan kehittää. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Vantaan vankila.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu tutkintavankeuden ja sitä säätelevien lakien kuvaamisesta, vankiloiden palveluista ja ohjelmatoiminnoista, muutoksen vaiheista ja muutosmotivaatiosta sekä dynaamisesta turvallisuudesta vankilatoiminnan näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui 11 tutkintavankeuden parissa työskentelevää asiantuntijaa, joilla jokaisella on oman asemansa puolesta erilainen lähestymiskulma aiheeseen.

Tulosten perusteella nähdään, että tutkintavankeus sisältää useita erityispiirteitä, mihin ei tällä hetkellä vastata toivotusti. Tuloksista nousi useita kehitysehdotuksia, joiden avulla erityispiirteisiin voitaisiin vastata paremmin. Entistä kriittisempi ja yhdenmukaisempi yhteydenpitorajoitusten tarkastelu vähentäisi tutkinnallisesti eristettyjen vankien määrää, ohjelmatoimintaa tulisi tarjota laajemmin, sekä kuntouttavaa toimintaa voisi tukea tutkintavankeja koskevalla toimintasuunnitelmalla.

Johtopäätöksissä nousi esille huoli tutkinnallisesti eristetyistä vangeista, joille tulisi tarjota enemmän sosiaalista kanssakäymistä ja toimintaa. Tutkintavankeuden nähdään olevan hyvää aikaa kuntouttamiselle ja muutosmotivaation herättämiselle. Lähityö ja sitä kautta syntyvä vankituntemus auttaisi lisäämään vankiloiden dynaamista turvallisuutta. Kuitenkaan nykyiset resurssit eivät mahdollista laadukkaan lähityön tai riittävän kuntouttavan toiminnan tarjoamista.