Kuolleen puun määrän vertailu KUOPUS-hankkeen koealueilla
Rummukainen, Miikka; Vartiainen, Jyri (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051411559
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051411559
Tiivistelmä
Kuollut puu ja erityisesti lahopuu on tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuutta tarkasteltaessa lahopuu on yksi tärkeimmistä mittareista. Suomessa jopa 5000 lajia käyttää lahopuuta jollakin tavoin hyödykseen ja 181 lajille lahopuun väheneminen on ensisijainen uhanalaistumisen syy. Lahopuun tärkeys perustuu myös sen merkitykseen ilmastotavoitteiden toteuttamiselle, koska se toimii merkittävänä hiilivarastona. Lahopuun määrää turvataan erilaisilla sertifikaateilla, luonto-ohjelmilla ja säännöksillä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli vertailla ja tarkastella kuolleen puun määrän eroja Heinävedellä ja Oulussa metsämaalla sijaitsevilla koealueilla. Opinnäytetyö on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimusjoukko koostui valmiiksi maastossa kerätystä mittausaineistosta, jossa vertailtavia 0,15 hehtaarin koealueita Heinävedellä oli yhteensä 120 kappaletta ja Oulussa 93 kappaletta. Toisiinsa verrattavat koealueet ovat vertailun mahdollistamiseksi samaa kasvupaikka- sekä kehitysluokkaa. Aineiston pohjalta selvitettiin, erosiko kuolleen puun määrä alueiden välillä tilastollisesti merkitsevästi ja mistä erot johtuivat.
Tutkimuksen perusteella voitiin havaita Heinäveden koealueilla olevan enemmän kuollutta puuta kuin Oulun koealueilla. Tilastollisesti merkitsevä ero oli vain tuoreen kankaan metsikössä. Muilla kasvupaikoilla eroa ei ollut tilastollisesti merkitsevästi lainkaan tai ero oli vain melkein merkitsevä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli vertailla ja tarkastella kuolleen puun määrän eroja Heinävedellä ja Oulussa metsämaalla sijaitsevilla koealueilla. Opinnäytetyö on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimusjoukko koostui valmiiksi maastossa kerätystä mittausaineistosta, jossa vertailtavia 0,15 hehtaarin koealueita Heinävedellä oli yhteensä 120 kappaletta ja Oulussa 93 kappaletta. Toisiinsa verrattavat koealueet ovat vertailun mahdollistamiseksi samaa kasvupaikka- sekä kehitysluokkaa. Aineiston pohjalta selvitettiin, erosiko kuolleen puun määrä alueiden välillä tilastollisesti merkitsevästi ja mistä erot johtuivat.
Tutkimuksen perusteella voitiin havaita Heinäveden koealueilla olevan enemmän kuollutta puuta kuin Oulun koealueilla. Tilastollisesti merkitsevä ero oli vain tuoreen kankaan metsikössä. Muilla kasvupaikoilla eroa ei ollut tilastollisesti merkitsevästi lainkaan tai ero oli vain melkein merkitsevä.