Sisäinen lapsi installaatiotaiteen keinoin
Kokko, Suvi-Emilia (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051512219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051512219
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsiteltiin sisäisen lapsen teemaa installaatio ja tekstiilitaiteen keinoin. Kiinnostus psykologiaan ja itsensä ymmärtämiseen toimivat lähtökohtina aiheen valinnalle.
Työssä tutkittiin aiheeseen ja tekniikkaan liittyviä taiteilijoita, rinnastaen heitä toteutettuun installaatioteokseen. Lisäksi sisäisen lapsen teemaa tutkittiin psykologialähtöisesti selvittäen, mitä sisäinen lapsi tarkoittaa ja tämän kautta, kuinka sisäistä lasta voidaan kuvata.
Toteutetun teoksen tavoitteena oli kuvata kosketuksen löytämistä omaan sisäiseen lapseensa. Tekniikkana oli tekstiilitaide, jolla toteutettiin kaksi mekkoa installaatiota varten. Halu oppia ompelemaan vaatteita ja äidin antama opetus ompeluun ja kaavojen tekoon toimivat innoittajana tekniikan valintaan ja hyvänä väylänä sisäisen lapsen käsittelyyn.
Lopullinen installaatio koostui kahdesta, tyllistä ommellusta mekosta, jotka yhdistyivät paperista tehdyin perhosin toisiinsa. Installaation nimeksi tuli Kosketus, joka kuvastaa sisäisen lapseen saatua kosketusta, kuitenkin alleviivaamatta teoksen teemaa, sillä toiveena oli, että katsojalla on vapaus tulkita teosta omista lähtökohdistaan.
Työssä tutkittiin aiheeseen ja tekniikkaan liittyviä taiteilijoita, rinnastaen heitä toteutettuun installaatioteokseen. Lisäksi sisäisen lapsen teemaa tutkittiin psykologialähtöisesti selvittäen, mitä sisäinen lapsi tarkoittaa ja tämän kautta, kuinka sisäistä lasta voidaan kuvata.
Toteutetun teoksen tavoitteena oli kuvata kosketuksen löytämistä omaan sisäiseen lapseensa. Tekniikkana oli tekstiilitaide, jolla toteutettiin kaksi mekkoa installaatiota varten. Halu oppia ompelemaan vaatteita ja äidin antama opetus ompeluun ja kaavojen tekoon toimivat innoittajana tekniikan valintaan ja hyvänä väylänä sisäisen lapsen käsittelyyn.
Lopullinen installaatio koostui kahdesta, tyllistä ommellusta mekosta, jotka yhdistyivät paperista tehdyin perhosin toisiinsa. Installaation nimeksi tuli Kosketus, joka kuvastaa sisäisen lapseen saatua kosketusta, kuitenkin alleviivaamatta teoksen teemaa, sillä toiveena oli, että katsojalla on vapaus tulkita teosta omista lähtökohdistaan.