Hiljaisen raportoinnin kokeilu palvelukodissa
Karhumaa, Riikka; Koivikko, Helena (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052214565
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052214565
Tiivistelmä
Hiljainen raportointi on yleistynyt tietotekniikan kehittyessä ja useissa paikoissa on siirrytty hiljaiseen raportointiin sosiaali- ja terveysalalla. Hiljaiseen raportointiin siirtyminen edellyttää laadukasta kirjaamista. Halusimme lähteä kokeilemaan, miten suullisesta raportoinnista voidaan siirtyä hiljaiseen rapotointiin. Hiljainen raportointi otetiin kokeiluun Karentiakotien kahdessa asumisyksikössä. Opinnäytetyömme toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä ja sen tarkoituksena oli ohjeistaa henkilökuntaa ja ottaa hiljainen raportointi kokeiluun palvelukodissa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä henkilökunnan tietoa hiljaisesta raportoinnista ja edistää potilasturvallisuutta. Opinnäyttötyön tehtävänä oli ottaa kokeiluun hiljainen raportointi ja kysyä palautetta siitä.
Teoreettinen viitekehys muodostuu hiljaisesta raportoinnista, kirjaamisesta ja potilasturvallisuudesta hiljaisen raportoinnin näkökulmasta. Teoreettisen viitekehyksen kirjoittamisen jälkeen kerroimme ohjaustunnilla hiljaisesta raportoinnista ja kokeilusta palvelukotien henkilökunnalla. Kokeilujakson jälkeen keräsimme palautetta Webropol-kyselylomakkeella. Kysely lähetettiin koko palvelukodin henkilökunnalle. Kyselylomakkeeseen vastasi 13 työntekijää.
Palautteen vastaukset osoittivat, että hiljaisen raportoinnin myötä potilasturvallisuus lisääntyi ja raportointi koettiin helpoksi. Osa koki, etteivät he saa tarpeeksi tietoa hiljaisen raportoinnin kautta, koska kirjaukset koettiin puutteellisiksi. Potilasturvallisuus lisääntyi, kun aikaa jäi enempi asukastyöhön. Hiljaisen raportoinnin kokeilu osoitti kuitenkin sen, että onnistuakseen kirjaamisten on oltava laadukkaita ja kirjaamiselle ja lukemiselle on oltava rauhallinen paikka ja riittävä aika. Palaute osoitti sen, että osa työntekijöistä ei ollut motivoitunut toteuttamaan hiljaista raportointia. Osa kaipasi suullisen raportoinnin tuomaa sosiaalista kanssakäymistä muiden työntekijöiden kanssa.
Hiljainen raportointi onnistuu palvelukodissa, kun kirjaamisen laatuun ja tiedonkulkuun sekä työntekijöiden motivointiin kiinnitetään huomiota. Jatkotutkimusaiheena opinnäytetyön pohjalta voisi tutkia, miten kirjaaminen ja tiedonkulku ovat muuttuneet hiljaisen raportoinnin käyttöönoton jälkeen. Toinen tutkittava aihe voisi olla tutkia, että mitä vaikutuksia hiljaisella raportoinnilla on hoitajien ajankäyttöön ja näkyykö mahdollisesti vapautunut aika hoitotyössä. Silent reporting has become more common since technology has developed, and many organizations in social and health care have started using silent reporting. This functional thesis focuses on the transition from oral reporting to silent reporting, which requires accurate documentation. Silent reporting was introduced in two separate housing units in Karentia homes. The purpose of this thesis was to provide the staff with instructions for silent reporting and also introduce silent reporting in the service home. The goal was to give the staff more information about silent reporting and also to increase patient safety.
The theoretical framework of this functional thesis discusses silent reporting, documentation, and patient safety as seen from the perspective of silent reporting. The first step was to test silent reporting among nurses and observe how it worked. At the beginning of the experiment an introduction was given to nurses who started using silent reporting. After the experiment feedback was collected from the nurses through a Webropol survey. The next step was to analyse the feedback and to create a picture of the effects silent reporting had on the nurses’ work.
The feedback showed that silence reporting had increased the amount of time that nurses can spend with patients and decreased the time spend on reporting promoted patient safety. Based on the feedback, some nurses did not like the new method and were missing the social aspect of oral reporting. Also, some nurses did not get enough information through silent reporting, and it was recognised that documentation must be accurate, and nurses must have enough time to documentation and reading patient documents.
Silent reporting is possible in nursing homes when attention is paid to the quality of documentation and the flow of information, as well as employee motivation. Further research could focus on how documentation and flow of information have changed since the introduction of silent reporting or on the effects of silent reporting on nurses' use of time and whether freed up time is reflected in patient care.
Teoreettinen viitekehys muodostuu hiljaisesta raportoinnista, kirjaamisesta ja potilasturvallisuudesta hiljaisen raportoinnin näkökulmasta. Teoreettisen viitekehyksen kirjoittamisen jälkeen kerroimme ohjaustunnilla hiljaisesta raportoinnista ja kokeilusta palvelukotien henkilökunnalla. Kokeilujakson jälkeen keräsimme palautetta Webropol-kyselylomakkeella. Kysely lähetettiin koko palvelukodin henkilökunnalle. Kyselylomakkeeseen vastasi 13 työntekijää.
Palautteen vastaukset osoittivat, että hiljaisen raportoinnin myötä potilasturvallisuus lisääntyi ja raportointi koettiin helpoksi. Osa koki, etteivät he saa tarpeeksi tietoa hiljaisen raportoinnin kautta, koska kirjaukset koettiin puutteellisiksi. Potilasturvallisuus lisääntyi, kun aikaa jäi enempi asukastyöhön. Hiljaisen raportoinnin kokeilu osoitti kuitenkin sen, että onnistuakseen kirjaamisten on oltava laadukkaita ja kirjaamiselle ja lukemiselle on oltava rauhallinen paikka ja riittävä aika. Palaute osoitti sen, että osa työntekijöistä ei ollut motivoitunut toteuttamaan hiljaista raportointia. Osa kaipasi suullisen raportoinnin tuomaa sosiaalista kanssakäymistä muiden työntekijöiden kanssa.
Hiljainen raportointi onnistuu palvelukodissa, kun kirjaamisen laatuun ja tiedonkulkuun sekä työntekijöiden motivointiin kiinnitetään huomiota. Jatkotutkimusaiheena opinnäytetyön pohjalta voisi tutkia, miten kirjaaminen ja tiedonkulku ovat muuttuneet hiljaisen raportoinnin käyttöönoton jälkeen. Toinen tutkittava aihe voisi olla tutkia, että mitä vaikutuksia hiljaisella raportoinnilla on hoitajien ajankäyttöön ja näkyykö mahdollisesti vapautunut aika hoitotyössä.
The theoretical framework of this functional thesis discusses silent reporting, documentation, and patient safety as seen from the perspective of silent reporting. The first step was to test silent reporting among nurses and observe how it worked. At the beginning of the experiment an introduction was given to nurses who started using silent reporting. After the experiment feedback was collected from the nurses through a Webropol survey. The next step was to analyse the feedback and to create a picture of the effects silent reporting had on the nurses’ work.
The feedback showed that silence reporting had increased the amount of time that nurses can spend with patients and decreased the time spend on reporting promoted patient safety. Based on the feedback, some nurses did not like the new method and were missing the social aspect of oral reporting. Also, some nurses did not get enough information through silent reporting, and it was recognised that documentation must be accurate, and nurses must have enough time to documentation and reading patient documents.
Silent reporting is possible in nursing homes when attention is paid to the quality of documentation and the flow of information, as well as employee motivation. Further research could focus on how documentation and flow of information have changed since the introduction of silent reporting or on the effects of silent reporting on nurses' use of time and whether freed up time is reflected in patient care.