Mielentilatutkimuskäytäntö ja syyntakeisuuden arviointi nuorilla rikoksentekijöillä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella nuoren rikoksentekijän mielentilatutkimuskäytäntöä ja selvittää mikä rooli mielentilatutkimuksella on syyntakeettomuusarvioinnissa, kun kyseessä on nuori rikoksentekijä. Keskitytään nuoriin ja niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat heidän rikolliseen käyttäytymiseensä. Opinnäytetyössä käsitellään nuoren mielentilatutkimusprosessia ja siihen liittyviä seikkoja, kuten vaarallisuusarviota ja rikosvastuun ikärajaa sekä sen riittävyyttä. Aihetta tutkitaan lainopillisen tutkimusmenetelmän kautta.

Nuorten väkivaltarikollisuus on kasvanut ja raaistunut, mutta henkirikoksiin nuoret syyllistyvät harvoin. Keskeisiä ikärajoja nuorisorikollisuudessa ovat 15, 18 ja 20 vuotta. Mitä monimuotoisempia käytöshäiriöitä lapsella on jo varhaisessa vaiheessa, sitä isompi riski hänellä on syyllistyä rikokseen. Suomessa rangaistusvastuun edellytyksenä on 15 vuoden ikäraja sekä riittävä henkinen terveys ja kypsyys.

Mielentilatutkimuksessa pyritään määrittelemään, onko henkilö syyntakeeton ja voidaanko hänet jättää rankaisematta tai onko hän alentuneesti syyntakeinen, jolloin rangaistus voi olla lievempi. Tutkiva lääkäri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antavat omat mielentilalausuntonsa syytetyn mielentilasta, mutta lopullisen päätöksen syyntakeettomuudesta tekee tuomioistuin. Suomessa mielentilatutkimuksia tehdään sairaaloiden toimesta vuosittain noin sata, joista alaikäisten osuus on keskimäärin 3 nuorta vuodessa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mielentilatutkimusprosessi on hyvin monimuotoinen ja tärkeä työkalu, jolla saadaan syyntakeettomuusarvion lisäksi arvokkaita tietoja tekijästä, teosta, hänen taustastaan ja tekoon johtaneista tapahtumista. Nuorille mielentilatutkimus suoritetaan lähtökohtaisesti samoin tavoin kuin aikuisille, kuitenkin nuorten erityiskohtelun huomioiden. Mielentilatutkimus voi osaltaan helpottaa oikeudenkäyntiprosessia ja parantaa vastaajan oikeusturvaa.