Teknisissä RT-keskuksissa käytettävien, ei akkreditoitujen menetelmien, mahdolliset sisällyttämiset akkreditoinnin pätevyysalueeseen
Oksanen, Joni (2024)
Oksanen, Joni
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052415459
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052415459
Tiivistelmä
Opinnäytetyö kartoitti teknisten rikostutkimuskeskusten menetelmistä ne, jotka soveltuvat nykytilanteessa otettavaksi mukaan RT-keskusten akkreditoinnin pätevyysalueeseen. Lisäksi työ selvitti edellä mainittujen menetelmien ohjeistuksen tarvetta, sekä sitä mikä taho tulisi olla ohjeistuksen laatija ja ylläpitäjä. Työn tilaajana toimi Keskusrikospoliisin (KRP) Rikostekninen laboratorio (RTL).
Työn pääasiallisena tutkimusotteena oli tutkimuksellinen kehittämistyö. Merkittävimpinä menetelminä opinnäytetyössä olivat yleinen tiedonhaku organisaation omista sisäistä lähteistä, muun muassa erilaisista tietojärjestelmistä sekä kaksi erillistä kyselytutkimusta.
Opinnäytetyö kartoitti ensin useimmin poliisilaitosten teknisten RT-keskusten käytössä olevat menetelmät, joilla näytteitä taltioidaan paikkatutkinnassa ja laboratorio-olosuhteissa.
Edellä mainituista menetelmistä karsittiin teknisille RT-keskuksille suunnattujen kyselytutkimusten avulla ne menetelmät, joita ei voida ottaa mahdollisten akkreditoitavien menetelmien piiriin. Menetelmissä käytettävät laadunvarmistusmenettelyt, vuosittaiset käyttömäärät ja henkilöstön pätevyyden ylläpito huomioitiin tässä selvitystyössä.
Tulokseksi työssä saatiin, että tämänhetkisessä tilanteessa vain muutamia menetelmiä yli 80:stä menetelmästä on realistista ottaa mukaan teknisten RT-keskusten akkreditoinnin pätevyysalueeseen, ja että menetelmien ohjeistustarpeita oli varsin maltillisesti, vain muutamia menetelmiä em. yli 80:stä menetelmästä.
Lopputuloksena oli selvitys poliisilaitosten teknisille RT-keskuksille siitä, mitkä menetelmät soveltuvat tulevaisuudessa mahdollisesti akkreditoinnin piiriin ja lähinnä RTL:n suuntaan mitkä menetelmät ovat ohjeistuksen tarpeessa.
Työn pääasiallisena tutkimusotteena oli tutkimuksellinen kehittämistyö. Merkittävimpinä menetelminä opinnäytetyössä olivat yleinen tiedonhaku organisaation omista sisäistä lähteistä, muun muassa erilaisista tietojärjestelmistä sekä kaksi erillistä kyselytutkimusta.
Opinnäytetyö kartoitti ensin useimmin poliisilaitosten teknisten RT-keskusten käytössä olevat menetelmät, joilla näytteitä taltioidaan paikkatutkinnassa ja laboratorio-olosuhteissa.
Edellä mainituista menetelmistä karsittiin teknisille RT-keskuksille suunnattujen kyselytutkimusten avulla ne menetelmät, joita ei voida ottaa mahdollisten akkreditoitavien menetelmien piiriin. Menetelmissä käytettävät laadunvarmistusmenettelyt, vuosittaiset käyttömäärät ja henkilöstön pätevyyden ylläpito huomioitiin tässä selvitystyössä.
Tulokseksi työssä saatiin, että tämänhetkisessä tilanteessa vain muutamia menetelmiä yli 80:stä menetelmästä on realistista ottaa mukaan teknisten RT-keskusten akkreditoinnin pätevyysalueeseen, ja että menetelmien ohjeistustarpeita oli varsin maltillisesti, vain muutamia menetelmiä em. yli 80:stä menetelmästä.
Lopputuloksena oli selvitys poliisilaitosten teknisille RT-keskuksille siitä, mitkä menetelmät soveltuvat tulevaisuudessa mahdollisesti akkreditoinnin piiriin ja lähinnä RTL:n suuntaan mitkä menetelmät ovat ohjeistuksen tarpeessa.