Vascular access -tiimin toiminta perusterveydenhuollossa
Sillanpää, Samuli (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052817234
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052817234
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin erään perusterveydenhuollon sairaalassa toimivan vascular access (VA)-tiimin toimintaa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata perusterveydenhuollossa toimivan VA-tiimin toimintaa ja tavoitteena oli saada lisää tietoa VA-tiimin toiminnasta. Tutkimuskysymyksinä olivat ”Kuinka paljon ääreislaskimokanyyleja asennettiin VA-tiimin toimesta?” ja ”Mitkä olivat syyt VA-tiimin asettamille ääreislaskimokanyyleille?”
Suomessa haastavasti kanyloitavien potilaiden laskimokatetrien asettamisesta vastaa useimmiten anestesialääkäri, vaikka niiden asettamisten keskittämisestä VA-tiimeille on osoitettu olevan hyödyllistä, tehokasta ja potilastyytyväisyyttä lisäävää. Toiminta on pitkälti keskittynyt erikoissairaanhoitoon, mutta toiminnan laajeneminen perusterveydenhuoltoon säästää kustannuksia, ehkäisee hoidon aloituksen viivästymistä ja on potilaalle helpompaa, eikä siirtymistä erikoissairaanhoitoon tarvita.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valittiin kvantitatiivinen, eli määrällinen tutkimusmenetelmä. Aineisto kerättiin VA-tiimin ylläpitämästä tilastosta. Analysoitava aineisto koostuu VA-tiimin suorittamista kanyloinneista kolmen kuukauden ajalta. Kyseisellä ajanjaksolla kanylointeja merkittiin tehdyksi yhteensä 128 kappaletta.
Tuloksista selvisi, että suurin yksittäinen syy VA-tiimin suorittamalle ääreislaskimokanyloinnille oli potilaan korkea ikä 57,6 %. Seuraavaksi suurin syy oli ylipaino 23,4 %. Aliravitsemus ja potilaan suonensisäinen antibioottihoito olivat osuudeltaan yhtä suuria eli 15,6 %.
Sairaanhoitajan kliiniseen osaamiseen kuuluu taito asettaa ääreislaskimokanyyli potilaalle oikeaoppisesti. Kuitenkin käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa potilaan kanylointi on vaikeaa ja sairaanhoitajalta vaaditaan erityisosaamista. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että VA-tiimi suoritti merkittävän määrän kanylointeja kolmen kuukauden aikana. Tästä voidaan päätellä, että VA-tiimin toiminta ja sairaanhoitajien koulutus haastaviin kanylointitilanteisiin ovat tarpeellisia.
Suomessa haastavasti kanyloitavien potilaiden laskimokatetrien asettamisesta vastaa useimmiten anestesialääkäri, vaikka niiden asettamisten keskittämisestä VA-tiimeille on osoitettu olevan hyödyllistä, tehokasta ja potilastyytyväisyyttä lisäävää. Toiminta on pitkälti keskittynyt erikoissairaanhoitoon, mutta toiminnan laajeneminen perusterveydenhuoltoon säästää kustannuksia, ehkäisee hoidon aloituksen viivästymistä ja on potilaalle helpompaa, eikä siirtymistä erikoissairaanhoitoon tarvita.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valittiin kvantitatiivinen, eli määrällinen tutkimusmenetelmä. Aineisto kerättiin VA-tiimin ylläpitämästä tilastosta. Analysoitava aineisto koostuu VA-tiimin suorittamista kanyloinneista kolmen kuukauden ajalta. Kyseisellä ajanjaksolla kanylointeja merkittiin tehdyksi yhteensä 128 kappaletta.
Tuloksista selvisi, että suurin yksittäinen syy VA-tiimin suorittamalle ääreislaskimokanyloinnille oli potilaan korkea ikä 57,6 %. Seuraavaksi suurin syy oli ylipaino 23,4 %. Aliravitsemus ja potilaan suonensisäinen antibioottihoito olivat osuudeltaan yhtä suuria eli 15,6 %.
Sairaanhoitajan kliiniseen osaamiseen kuuluu taito asettaa ääreislaskimokanyyli potilaalle oikeaoppisesti. Kuitenkin käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa potilaan kanylointi on vaikeaa ja sairaanhoitajalta vaaditaan erityisosaamista. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että VA-tiimi suoritti merkittävän määrän kanylointeja kolmen kuukauden aikana. Tästä voidaan päätellä, että VA-tiimin toiminta ja sairaanhoitajien koulutus haastaviin kanylointitilanteisiin ovat tarpeellisia.