Koeala- ja hilaruutuaineistojen puustotunnusten vertailu
Väisänen, Santeri (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917897
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917897
Tiivistelmä
Koko ajan kehittyvä metsävaratietojen keruu on tuonut mukanaan uusia mittausmene-telmiä ja -välineitä. Suomen metsien inventointi aloitettiin jo 1920-luvulla, jolloin Luon-nonvaraskeskus toteutti ensimmäiset mittaukset. Mitatuista metsistä koostettiin ensim-mäinen Valtakunnan Metsien Inventointi -aineisto. Suomen metsäkeskus on sittemmin jatkanut Luonnonvarakeskuksen työtä, tavoitteenaan tuottaa yksityiskohtaista tietoa niin metsikkökuvioista kuin yksittäisistä puistakin.
Opinäytetyön tavoitteena oli verrata hilaruutu- ja koeala-aineiston puustotunnuksia Jo-ensuun alueella. Aineistot saatiin SMK avoimesta metsävaratiedosta. Koealoja oli yh-teensä 49 kappaletta, ja niitä verrattiin keskipisteeltään lähimpään hilaruutuun. Vertailta-vat puustotunnukset olivat pituus, rinnankorkeusläpimitta, tilavuus ja pohjapinta-ala. Ver-tailtavat tunnukset jaettiin kehitysluokittain: nuoriin kasvatusmetsiköihin, varttuneisiin kasvatumetsiköihin ja uudituskypsiin metsiin.
Vertailun tuloksena huomattiin, että hilaruutu- ja koeala-aineiston puustotunnusten välillä oli eroja. Niitä syntyi eniten nuorissa- ja varttuneissa kasvatusmetsiköissä, johtuen ti-heämmästä kasvusta, jolloin yksittäisiä runkoja ei voida tunnistaa yhtä tarkasti laserkei-lauksessa. Tiheydestä kärsii myös kuvauksen tarkkuus.
Opinäytetyön tavoitteena oli verrata hilaruutu- ja koeala-aineiston puustotunnuksia Jo-ensuun alueella. Aineistot saatiin SMK avoimesta metsävaratiedosta. Koealoja oli yh-teensä 49 kappaletta, ja niitä verrattiin keskipisteeltään lähimpään hilaruutuun. Vertailta-vat puustotunnukset olivat pituus, rinnankorkeusläpimitta, tilavuus ja pohjapinta-ala. Ver-tailtavat tunnukset jaettiin kehitysluokittain: nuoriin kasvatusmetsiköihin, varttuneisiin kasvatumetsiköihin ja uudituskypsiin metsiin.
Vertailun tuloksena huomattiin, että hilaruutu- ja koeala-aineiston puustotunnusten välillä oli eroja. Niitä syntyi eniten nuorissa- ja varttuneissa kasvatusmetsiköissä, johtuen ti-heämmästä kasvusta, jolloin yksittäisiä runkoja ei voida tunnistaa yhtä tarkasti laserkei-lauksessa. Tiheydestä kärsii myös kuvauksen tarkkuus.