Yhteisöllisyyden lisääminen- vanhempien kokemuksia koulun tukemisesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus on tutkia yksityiskoulussa olevia varainkeruun menetelmiä ja vanhempien ajatuksia ja mielipiteitä niihin liittyen. Tavoitteena on tuottaa koululle tietoa vanhempien motiiveista koulun tukemiseen ja miten vanhempia voisi saada lahjoittamaan enemmän aikaansa. Pyrkimyksenä on myös tunnistaa motivaatiotekijöitä sekä esteitä vanhempien päätöksenteon takana. Koulun oma toive on välttää suoraa rahankeruuta ja kannustaa yhdessä tekemiseen, mikä on omiaan myös lisäämään yhteisöllisyyttä lasten, vanhempien ja koulun välillä. Vanhemmille lähetettävän kyselyn perusteella kartoitetaan olemassa olevia varainkeruun muotoja ja suorien rahallisten lahjoittajien määrää. Kyselytulosten ja haastatteluiden ja teoriapohjan perusteella ehdotetaan toimenpidesuosituksia koulun tukemisen kehittämiseksi ja yhteisöllisyyden lisäämiseen.

Lahjoittaminen voidaan jakaa rahan ja ajan lahjoittamiseen. Lahjoittamiseen liittyen on löydettävissä paljon kirjallisuutta, joskin suomalaisen lahjoittamisen osalta kirjallisuutta on vähän. Suomalaiset käyttäytyvät lahjoittamisen suhteen kuten muut pohjoismaalaiset. Lahjoittamiseen vaikuttavat muun muassa sosiaaliset normit, ikä, uskonto ja kulttuuri, sekä sitä motivoi esimerkiksi myötätunto, auttamisen halu ja lämmin tunne (warm glow). Lahjoittamisen motiivit vaikuttavat olevan ristiriitainen aihe, pohdintaa aiheuttaa, ovatko auttajien motiivit altruistisia vai omaa etua tavoittelevia. Yhteisöllisessä toiminnassa taas toimintaa ohjaa aito halu toimia yhteisen päämäärän hyväksi, yksiöllisten tavoitteiden sijaan. Yhteisöllisyys on yhteenkuuluvuuden tunne, joka saa ihmiset kokemaan itsensä tarpeellisiksi. Yhteisöllisyyden syntyminen edellyttää läpinäkyvää johtajuutta, osallistumisen mahdollistamista, sekä luonnollista välittämistä ja huolenpitoa. Kouluissa yhteisöllisyyden saavuttaminen vaatii usein suurempia ponnisteluja.

Tutkimus toteutettiin lyhyenä kvantitatiivisena lomakekyselynä sekä kvalitatiivisina haastatteluina. Kvalitatiivinen haastattelu antaa mahdollisuuden tutustua syvemmin vanhempien mielipiteisiin ja motivaation lähteisiin lahjoittamisen takana, siinä missä kvantitatiivinen lähestymistapa olisi jäänyt pinnallisemmaksi. Haastattelun ongelmana on usein vastausten laatu, sillä vastaajilla on usein tarve näyttäytyä tietynlaisina, jolloin vastaukset vääristyvät. Sekä alkukyselyssä, että haastatteluissa kävi ilmi, että tiedon puute tukemisen keinoista, edistymisestä ja kohdistumisesta ovat suurimmat pullonkaulat vanhempien lahjoittamisessa. Avoimuus eli tiedon lisääminen tuottaa vanhemmille tietoa, joka motivoi heitä tukemaan koulua. Yhteisen päämäärän eteen työskenteleminen luo yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Toimenpidesuosituksena koulu voi laatia tukemisen vuosisuunnitelman, esimerkiksi vuosikellon, sekä tuottaa tietoa koulun tukemisesta ja tukemisen edistymisestä mahdollisimman oikea-aikaisesti ja yksityiskohtaisesti. Koulun resurssit vuosikellon ja tiedon säännöllisen tuottamiseen voivat olla rajalliset, joten on tärkeä pohtia myös raportoinnin mahdollisuutta vapaaehtoisin voimin. Työn tuloksia voi hyödyntää yksityisten koulujen sekä erilaisten harrastustoimijoiden varainkeruuta suunnitellessa, kun päämääränä on varojen kerääminen voittoa tavoittelematta, sekä yhteisöllisyyden tukeminen.