”Matalamman kynnyksen puuhaa”, ”vastassa turvallinen aikuinen” – Digipalvelu nuoren hyvinvointia edistämässä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa nuorilähtöisten ja nuoren toimijuutta tukevien digitaalisten hyvinvointipalveluiden kehittämiseen. Työssä tutkittiin digitaalisen palvelun mahdollisuuksia motivoida nuorta oman hyvinvoinnin reflektoimiseen ja edistämiseen. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten digitaalinen hyvinvointipalvelu voi motivoida nuorta ylläpitämään ja edistämään hyvinvointiaan. Millaista tietoa nuoret hyvinvoinnista tarvitsevat ja millaisilla digitaalisuuden keinoilla palvelu voisi edistää nuorten halua lisätä ymmärrystään aiheesta? Lisäksi selvitettiin, millainen käyttötarkoitus palvelulla tulisi olla, jotta sen avulla voitaisiin aidosti edistää nuorten hyvinvointia?

Opinnäytetyö tehtiin osana Diakonia Ammattikorkeakoulun Nuorten digitaaliset tukipolut hanketta, joka toimi vuosina 2020–2023. Sen tarkoituksena oli tuottaa tietoa hankkeessa kehitetyn, nuorille suunnatun Zekki.fi-tukipalvelun jatkokehitystä varten. Nuorelle haluttiin tarjota parempaa ohjausta palvelun sisältämän 3X10D-mittarin antamien tulosten reflektointiin ja omaan hyvinvointiin liittyvien toiveiden pohtimiseen.

Kehittämistyön tietoperustassa tarkasteltiin nuorten hyvinvointia sekä nuorille suunnattuja tukipalveluita ja niiden kehittämistarpeita. Lisäksi työtä varten selvitettiin tutkimuksen näkökulmia hyvin digitaalisten ratkaisujen potentiaalia edistää hyvinvointia avulla ja käytiin läpi käyttäjälähtöisen, arvoa tuottavan palvelun kehittämistä. Tutkimuspohja kirkasti seikkoja, joita nuorten digitaalisen palvelun suunnittelussa tulisi huomioida, jotta sillä voitaisiin aidosti edistää hyvinvointia.

Tiedonkeruussa hyödynnettiin palvelumuotoilun prosessia ja menetelmiä. Kehitysprojekti eteni Design Councelin Tuplatimanttimallin mukaisesti. Sitä varten rekrytoitiin kaksi nuorista koostuvaa kehittäjätiimiä. Niistä ensimmäinen tuotti tutkimusaineistoa luotaintehtävien, niihin pohjautuvien virikehaastatteluiden sekä yhteisten ideointityöpajojen kautta. Toinen kehittäjätiimi testautti ideoiden pohjalta syntynyttä prototyyppiä toisilla nuorilla. Nuorilta kerätyn ymmärryksen tukena hyödynnettiin nuorten tukipalveluammattilaisten haastatteluita sekä Turun Ammattikorkeakoulun sosionomikoulutukseen tehtyä opinnäytetyötä, jossa ideoista koostettua prototyyppiä testattiin koulukuraattoreilla.

Kehittämistyön tuloksena selvisi, että digitaalisissa ratkaisuissa on käyttämätöntä potentiaalia tukea ja edistää nuorten hyvinvointia. Palvelun tulisi vahvistaa nuoren kyvykkyyttä sekä omakohtaisuuden ja sosiaalisen kuuluvuuden tunnetta. Näitä voidaan tukea hyvinvoinnin pidempiaikaisella mittaamisella ja seuraamisella, tarjoamalla vertaistuellisia kokemuksia sekä pelillisyyttä hyödyntäviä, henkilökohtaisuuden tunnetta tukevilla aktiviteeteilla. Sen tulee tarjota käyttäjälle valinnan mahdollisuuksia, sopivan suuruisia haasteita ja mahdollisuuden edetä omassa tahdissa.

Opinnäytetyön tuloksien valossa digitaalinen ratkaisu edistää nuorten hyvinvointia kuitenkin parhaiten osana olemassa olevaa, ammattilaisen ja nuoren kohtaamiseen perustuvaa tukipalvelua. Jatkokehittämistä tarvittaisiinkin vielä palvelun sovittamisessa osaksi tukipalvelussa asioivan nuoren tarpeita sekä ammattilaisten työn prosesseja.