Muutoksenhaku yksipuoliseen velkomustuomioon - Takaisinsaanti
Liukolampi, Tea (2024)
Liukolampi, Tea
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060420824
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060420824
Tiivistelmä
Asianosainen, jota vastaan yksipuolinen tuomio on annettu, ei ole mahdollista valittaa siitä, vaan ainoana muutoksenhakukeinona toimii oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 12 luvun 15–17 §:ssä säädetty takaisinsaantimenettely.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin mitä tarkoitetaan takaisinsaannilla yksipuoliseen tuomioon ja millä edellytyksillä takaisinsaantia on mahdollista hakea. Opinnäytetyössä selvennetään lukijalle myös yksipuolisen tuomion käsitettä, syntyprosessia sekä sen oikeudellisia vaikutuksia.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin empiiristä oikeustutkimusta laadullisella tutkimusotteella. Tutkimusaineistona toimi sekä korkeimman oikeuden, että hovioikeuden ratkaisuja, joiden avulla selvitettiin, miten takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon koskevia säännöksiä on oikeuskäytännössä sovellettu. Tutkimuksessa perehdyttiin erityisesti hovioikeuden ratkaisujen perusteluihin tilanteissa, joissa käräjäoikeus oli jättänyt takaisinsaantihakemuksen tutkimatta.
Tutkimuksen perusteella oli havaittavissa, että käräjäoikeuksien perustelut takaisinsaantihakemuksen tutkimatta jättämiselle olivat kirjavia ja ajoittain jopa virheellisiä. Myös takaisinsaantihakemuksen 30 päivän määräajan toteaminen alkaneeksi voitiin kokea jokseenkin ongelmalliseksi.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin mitä tarkoitetaan takaisinsaannilla yksipuoliseen tuomioon ja millä edellytyksillä takaisinsaantia on mahdollista hakea. Opinnäytetyössä selvennetään lukijalle myös yksipuolisen tuomion käsitettä, syntyprosessia sekä sen oikeudellisia vaikutuksia.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin empiiristä oikeustutkimusta laadullisella tutkimusotteella. Tutkimusaineistona toimi sekä korkeimman oikeuden, että hovioikeuden ratkaisuja, joiden avulla selvitettiin, miten takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon koskevia säännöksiä on oikeuskäytännössä sovellettu. Tutkimuksessa perehdyttiin erityisesti hovioikeuden ratkaisujen perusteluihin tilanteissa, joissa käräjäoikeus oli jättänyt takaisinsaantihakemuksen tutkimatta.
Tutkimuksen perusteella oli havaittavissa, että käräjäoikeuksien perustelut takaisinsaantihakemuksen tutkimatta jättämiselle olivat kirjavia ja ajoittain jopa virheellisiä. Myös takaisinsaantihakemuksen 30 päivän määräajan toteaminen alkaneeksi voitiin kokea jokseenkin ongelmalliseksi.