Uusien kirjaamon perintäsihteerien perehdyttäminen Ulosottolaitoksen rakenneuudistuksen jälkeen

Abstract

Ulosottolaitoksen rakenneuudistuksen jälkeen perintäsihteerien perehdyttämisessä on siirrytty vierihoitoperehdyttämisestä valtakunnalliseen etäperehdyttämiseen. Perehdytysmallia on etäperehdyttämisen lisäksi muutettu muun muassa siten, että käytössä on valtakunnallinen perehdytyssuunnitelma, joka on kaikille uusille perintäsihteereille yhtenevä.

Opinnäytetyössä selvitettiin sitä, miten siirtymisessä vierihoitoperehdyttämisestä valtakunnalliseen etäperehdyttämiseen on onnistuttu. Ensisijaisesti onnistumista tutkittiin osastosihteereiden näkökulmasta. Tämän lisäksi selvitettiin miten uudet perintäsihteerit ovat kokeneet perehdytyksen ja oppineet perehdytyssuunnitelman asiakokonaisuudet. Näiden lisäksi perehdytyksen onnistumisen tutkimisessa huomioitiin myös mentoreina toimineiden perintäsihteerien näkökulma asiaan.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Teoriaosuudessa ensisijaisina lähteinä käytettiin oikeuslähteitä, kuten ulosottokaarta ja työturvallisuuslakia. Näiden avaamiseksi teoriaosuuden lähteinä toimi myös aihetta käsittelevä kirjallisuus sekä Ulosottolaitoksen sisäiset ohjeistukset.

Empiirisen osuuden toteuttamiseksi suoritettiin teemahaastatteluja osastosihteereille, perintäsihteereille ja mentoreille. Osa haastatteluista tehtiin yksilö- ja osa ryhmähaastatteluina, jonka jälkeen vastaukset litteroitiin. Lopuksi haastatteluvastaukset teemoiteltiin ja näin saatiin selville etäperehdyttämisen sekä hyviä että haasteellisia puolia.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että siirtyminen etäperehdyttämiseen on onnistunut. Etäperehdyttäminen mahdollistaa ryhmäperehdytyksen ja näin jokainen uusi perintäsihteeri saa nykyisin samanlaisen peruskoulutuksen työtehtäviin, jolloin perehdytystä voidaan pitää myös tasalaatuisempana kuin aiemmin. Lisäksi etäperehdyttäminen mahdollistaa kirjaamon työhön liittyvien käytäntöjen yhtenäistämisen. Tutkimuksen perusteella yksi suurimmista haasteista etäperehdyttämisessä on se, ettei perehdyttäjä tiedä ymmärsikö perehdytettävä opetettavan asian, jollei tämä itse ole aktiivinen ja esitä kysymyksiä. Mentoroinnin käyttöönottamista perehdytyksessä pidettiin erittäin hyvänä, sillä perehdytettävä saa mentorilta tukea uusien työtehtävien opettelussa. Mentorointi siten mahdollistaa etäperehdyttämisen onnistumisen.