"Usko muutokseen" : toipumisorientaatio ohjaajan työtapana

Abstract

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena oli selvittää, miten toipumisorientaatio-työote toteutuu ohjaajien työssä tällä hetkellä tilaajaorganisaation asumisyksiköissä. Kehittämistyössä selvitettiin myös ohjaajien näkemyksiä toipumisorientaation vahvuuksista ja haasteista käytännön arjessa sekä minkälaista tukea he kokevat vielä tarvitsevansa toipumisorientaatiotyöotteen omaksumiseen ja käyttöön omassa työssään. Tutkimuksellisen kehittämistyön myötä tilaajaorganisaation käsitys toipumisorientaation käytöstä asumisyksiköissä vahvistuu ja toisaalta ohjaajilla on kehittämistyön myötä mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä jatkokehittämiseen. Koska viitekehyksen muutos on muutostilanne, tietoperustassa lähestyttiin muutoksen omaksumiseen liittyviä käsitteitä, kuten resilienssiä, koherenssin tunnetta, sisäisen motivaation merkitystä, osaamisen kehittämiseen liittyviä tekijöitä sekä myös yhteiskehittämisen ja osallisuuden merkitystä.

Kysely toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena ja saatuja tuloksia analysoitiin valittua tietoperustaa hyödyntäen. Tulosten mukaan toipumisorientaatiotyöotteen koetaan olevan vahvimmin käytössä asukkaan kohtaamisessa, hänen voimavarojensa löytymisessä ja vahvistamisessa sekä itsemääräämisoikeuden vahvistumisessa. Toipumisorientaation vahvuuksiksi nimettiinkin mm. asukkaan osallisuuden ja vastuunoton lisääntyminen. Haasteiksi koettiin kuitenkin esimerkiksi itsemääräämisoikeuden ja vastuun antaminen asukkaalle ja toisaalta myös yhtenäisen toipumisorientaationäkemyksen puute työryhmässä. Ohjaajat toivoivat lisää koulutusta ja konkreettisia välineitä, harjoituksia ja menetelmiä työnsä tueksi. Toisaalta lisäkoulutustoiveissa esiintyi myös ajatus jokaisen omasta vastuusta ottaa selvää ja muuttaa omaa asennettaan ja toimintatapaansa.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että toipumisorientaation mukaista työotetta käytetään monipuolisesti ohjaajan työssä ja näkemys sen hyödyistä on melko yhtenäinen ohjaajien keskuudessa. Haasteissa ja kehitysehdotuksissa taas näkyy, että omaksuminen on vielä kesken ja tarve jatkokoulutuksille ja tuelle on olemassa. Kyselyyn tulleiden vastausten perusteella ohjaajat kaipasivat konkreettisia harjoituksia ja malleja työnsä tueksi. Tulevaisuuden yhtenä jatkokehityshankkeena voisi esimerkiksi olla toipumisorientaatiotyöotteen materiaalipankki tai vastaava kokonaisuus ohjaajien työn avuksi. Toisaalta oman työn reflektoinnin taitoa voidaan myös vahvistaa lisäkoulutuksella. Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset koske-vat tilaajaorganisaatiota, mutta riittävän suuri ja heterogeeninen vastaajajoukko antaa avaimet myös laajempaan tarkasteluun toipumisorientaatiotyöotteen käytöstä alalla.

The aim of this research and development project was to explore how a recovery-oriented approach is currently implemented by workers in the housing units of the contracting organization. Research also examined workers' views on the strengths and challenges of the recovery-oriented approach in practical everyday situations, as well as the type of support they still feel they need to adopt and implement the recovery-oriented approach. Through the study, the contracting organization's understanding of the use of recovery-orientation in housing units is strengthened and workers have the opportunity to influence the development of their own work. Since the change in the framework is a situation of change, research approached the concepts related to adopting change in the theoretical framework, such as resilience, sense of coherence, the importance of internal motivation, factors related to competence development, as well as the significance of co-creation and participation.

Survey was conducted as a qualitative survey and the results were analyzed using chosen theoretical framework. According to the results, the recovery-orientation is perceived to be most strongly used in meeting the resident, finding and strengthening their resources and enhancing their self-determination. Strengths of the recovery orientation included increased resident participation and responsibility. Challenges included issues such as granting self-determination and responsibility to the resident, as well as the lack of a unified recovery-oriented view within the team. Workers expressed a need for more training and concrete tools, exercises, and methods to support their work. On the other hand, in the requests for additional training, there was also the idea of each individual taking responsibility for finding out and changing their own attitudes and way of working.

As a conclusion of the study, it is evident that a recovery-oriented approach is used comprehensively in the work, and the perception of its benefits is fairly consistent among workers. However, challenges and development suggestions indicate that adoption is still ongoing, and there is a need for further training and support. Based on the responses received in the survey, the workers expressed a need for concrete exercises and models to support their work. As one future development project there could be a repository of materials on recovery-oriented approaches or a similar comprehensive resource to aid workers in their work. On the other hand, the skill of reflecting on one's own work can also be strengthened through additional training. The results of this research and development work pertain to the contracting organization, but a sufficiently large and heterogeneous group of respondents provides the keys for broader examination of the use of the recovery-oriented approach in the field.