Kuntouttavien ohjelmien vaikutus rikollisuudesta irrottautumiseen vankien näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin vankien näkemyksiä ja kokemuksia kuntouttavista ohjelmista, jotka tähtäävät rikollisuudesta irrottautumiseen. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksan Turun vankilan vankia, jotka olivat osallistuneet erilaisiin kuntoutusohjelmiin vankeusaikanaan. Lisäksi haastattelin kahta Turun vankilan erityisohjaajaa, jotka molemmat olivat ohjanneet useita erilaisia kuntoutusohjelmia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, nouseeko joku kuntoutusohjelma vaikuttavuudeltaan sellaiseksi, että sitä kannattaisi erityisesti kohdentaa vangeille, koska sillä olisi selvä vaikutus kohti desistanssia.

Opinnäytetyö osoitti, että kuntouttavat ohjelmat voivat tarjota merkittäviä hyötyjä vangeille, jotka haluavat luopua rikollisuudesta. Tuomitut kokivat ohjelmat hyödyllisiksi erityisesti siksi, että ne tarjosivat heille uusia taitoja, tukea ja ymmärrystä. Monet vangit korostivat sosiaalisen tuen ja mentoroinnin merkitystä, ja he kertoivat, että ohjelmat auttoivat heitä rakentamaan positiivisia ihmissuhteita ja löytämään uutta suuntaa elämälleen.

Ohjelmien tehokkuuteen vaikutti kuitenkin useita tekijöitä, kuten ohjelmien laatu, henkilökohtainen motivaatio ja vankilan resurssit. Jälkikuntoutuksen ja yhteisön tuen rooli oli keskeinen, kun vangit siirtyivät takaisin yhteiskuntaan. Usein tuomittujen sosiaaliset suhteet ovat vankilan ulkopuolella haastavia ja tämä voi johtaa siihen, että heidän vankilassa alkanut desistanssiprosessi katkeaa tuomion loputtua.

Johtopäätöksenä totesin, että kuntouttavat ohjelmat voivat olla tärkeä osa rikollisuudesta irrottautumista, mutta niiden on oltava hyvin suunniteltuja ja resursoituja. Lisäksi vangin oma halu ja sitoutuminen ovat keskeisiä tekijöitä onnistumisen kannalta. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta siitä, miten erilaiset ohjelmat voivat parhaiten tukea vankeja uudessa alussa.