Esihenkilön työhyvinvoinnin tukeminen sosiaali - ja terveysalan muutoksessa

Abstract

Sosiaali- ja terveysala on jatkuvan muutoksen ja kehittämisen kohteena. Muutosta tapahtuu niin organisaatioiden sisällä kuin yhteiskunnan muuttumisesta johtuvista syistä. Muutoksen johtaminen vaatii osaamista ja vie voimavaroja vaikuttaen työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Esihenkilö, jonka työhyvinvointi kärsii ei pysty johtamaan muutosta ja tilanne heijastuu koko työyhteisöön.

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, miten esihenkilöiden työhyvinvointia muutostilanteissa on tutkittu. Tutkimuskysymyksinä ovat: Millä keinoilla esihenkiköiden työhyvinvointia voidaan tukea muutostilanteessa? Miten resilienssi vaikuttaa työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen? Teorian ja tutkitun tiedon pohjalta tehty synteesi antaa organisaatioille ja esihenkilöille työkaluja ja keinoja työhyvinvoinvoinnin tukemiseen muutostilanteessa.

Kirjallisuuskatsauksen artikkelien haussa käytetyt tietokannat olivat Medic, EBSCOhost, ProQuest Central ja Finna. Haku on rajattu koskemaan 2020–2024 julkaistuja vertaisarvioituja englannin- tai suomenkielisiä artikkeleita, joissa käsiteltiin sosiaali- ja terveysalan muutosta ja sen vaikutusta esihenkilöihin. Aineiston analyysissä tutkimuksista haettiin sekä kuormitusta- että työhyvinvointia lisääviä tekijöitä sekä tietoa siitä, miten resilienssi vaikuttaa työhyvinvointiin muutostilanteessa.

Teoriaosuudessa käsitellään sosiaali- ja terveysalan saatavuuden kehittämistä, johtamisen malleja, muutosviestintää sekä työhyvinvointiin liittyviä käsitteitä, ja malleja.

Opinnäytetyön tulosten mukaan esihenkilöiden työhyvinvointiin muutostilanteessa eniten vaikuttivat viestintä organisaation, ylemmän johdon sekä muutokseen liittyvän tahon välillä sekä organisaatiolta ja omalta esihenkilöltä saatu tuki oman tiimin ja läheisten tukea unohtamatta. Muutokseen liittyvän osaamisen hallinta, kuten digiosaaminen vaikuttivat työn kuormituksen määrään muutosta johdettaessa. Myös esihenkilön ja organisaation resilienssillä oli vaikutusta siihen, miten muutos koettiin ja kuinka se vaikutti työn autonomiaan vaikuttaen työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

Tulos tuki tietoperustasta noussutta selvitystä työhyvinvointiin ja muutoksen johtamiseen vaikuttavista tekijöistä. Kiinnittämällä huomiota viestintään sekä esihenkilön saamaan tukeen ja tarjoamalla koulutusta muutos- ja kriisijohtamiseen sekä esimerkiksi digitaalisiin ohjelmiin, pystytään vaikuttamaan esihenkilöiden työhyvinvoitiin ja näin myös koko työyhteisön pito- ja vetovoimaan. Tarjoamalla mahdollisuus ohjattuun tilanteiden käsittelyyn, esimerkiksi työnohjaukseen, pystytään vaikuttamaan positiivisesti esihenkilön resilienssin vahvistumiseen. Ryhmäohjauksella mahdollistetaan myös verkostoituminen ja vertaistuen saanti.