Sivullisten lasten turvallisuuden huomioiminen lastensuojelulaitoksen väkivalta- ja uhka-tilanteissa

Abstract

Sivullisten lasten turvallisuuden huomioiminen lastensuojelulaitoksen väkivalta- ja uhkatilanteissa

Tämän opinnäytetyön aiheena oli tarkastella, kuinka yhteistyötahona toimivassa lastensuojelulaitoksessa huomioidaan sivullisten lasten turvallisuutta uhka- ja väkivaltatilanteiden aikana. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia kehittämistarpeita aiheeseen liittyy ja kuinka lasten turvallisuutta voidaan parantaa. Tarkoituksena oli kehittää väkivalta- ja uhkatilanteiden toimintaohjeita huomioimaan sivulliset lapset paremmin ja lisätä lasten turvallisuudentunnetta.

Opinnäytetyön yhteistyötaho oli Helsingin kaupungin ylläpitämä lastensuojelulaitos, jossa opinnäytetyö toteutettiin. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi terapeuttisen laitoskasvatuksen malli sekä trauma- ja kriisityön sekä traumainformoidun hoidon perusteoriat. Tietopohjaan on nostettu myös MAPA® -menetelmä, koska se on kyseisessä lastenkodissa käytössä.

Opinnäytetyö toteutettiin sekä määrällistä, että laadullista aineistoa keräävänä tapaustutkimuksena. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kahdessa osassa lastenkodin työntekijöiltä. Ensin toteutettiin sähköinen kysely, jossa selvitettiin aiheen nykytilaa sekä kehittämistarpeita. Määrällisiä kysymyksiä analysoitiin Excel-taulukoinnin avulla jakaumia tarkastellen. Laadullisia kysymyksiä analysoitiin aineistolähtöisesti. Kyselyn pohjalta lastenkodin henkilökunnalle järjestettiin viisi kehittämistyöpajaa, joissa pohdittiin nykyisten toimintatapojen kehittämistä. Työpajat etenivät me-we-us- menetelmällä luovaa ongelmanratkaisuprosessia mukaillen. Työpajoista kerättiin aineisto havainnoimalla työskentelyä ja kirjaamalla siitä muistio. Muistiot analysoitiin aineistolähtöisesti.

Keskeisinä tuloksina todettiin, että yhteistyölastenkodissa väkivalta- ja uhkatilanteissa sivullisten lasten kanssa työskentely noudattaa pääosin turvallisen ja terapeuttisen laitoskasvatuksen periaatteita sekä olemassa olevia ohjeistuksia. Tärkeinä perusperiaatteina nousi arki ja ennakointi, työntekijöiden asenne, hyvä perehdytys, tietotaito ja osaaminen tarvittaessa lisäkoulutuksin, selkeä työnjako, hyvä tiedonkulku sekä resurssit. Keskeiset kehittämistarpeet liittyivät lasten kanssa arjessa käytävään ennakolliseen keskusteluun turvallisuudesta, mitä kaivattiin enemmän. Lisäksi kehittämistarvetta nähtiin hieman perehdytykseen sekä toimintaohjeiden säännölliseen kertaamiseen. Kehittämiskohtana tilanteiden jälkipurkuun lasten kanssa esille nousi työnjaon ja tiedonkulun selkiyttäminen sekä suunnitelmallisuus.

Kehittämisehdotuksina esitettiin toimintaohjeistusten päivittämisen lisäksi turvallisuus- ja väkivalta- ja uhkatilanneohjeiden kertaamisen nostamista osaksi esihenkilötyön vuosikelloa. Lisäksi ehdotettiin traumainformoidun työotteen lisäkoulutusta henkilöstössä. Koska työssä kuultiin vain työntekijöiden näkemyksiä, ehdotettiin jatkotutkimusideaksi laajempaa lapsilähtöistä selvitystä asiasta.