Aistimajan suunnittelu erityisherkille oppilaille palvelumuotoilun keinoin

Abstract

Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä oli selvittää onko perusopetuksessa tarvetta rauhoittumishuoneeseen ja suunnitella millainen tilan tulisi olla. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota neuropsykiatristen lasten kouluympäristön haasteisiin. Erityisesti tarkkailtiin, miten aistiherkkyys ja siitä johtuva kuormittuminen ilmenee kouluympäristössä, ja voisiko sitä vähentää rauhoittavan tilan suunnittelulla. Tutkimuksen tiedonkeruun ja rauhoittumishuoneen suunnittelun lähestymistavaksi valikoitui palvelumuotoilu (Service design) ja sen eri menetelmät osana käyttäjälähtöistä suunnittelua.

Tutkimustulokseksi saatiin, että tällä tarkastelemallani koululla oli tarvetta rauhoittumistilaan niin opettajien kuin myös oppilaiden toiveesta. Aineistoja analysoidessa kävi ilmi, että rauhoittumistilan tuli olla turvallinen, mukautettava sekä kuormittamaton. Koska eniten rauhoittumistilaa tarvitsivat erityisherkät lapset, otettiin tilan suunnittelussa erityisesti huomioon aistiystävällisiä ja kuormitusta vähentäviä elementtejä. Tarkasteltaessa tutkimusaineistoja, huomattiin että isoimmaksi toiveeksi nousi maja.

Yhdistäessä edelliset havainnot päädyttiin konseptoinnissa suunnittelemaan aistillinen maja, jonka pystyisi rakentamaan lisänä luokkahuoneisiin. Opinnäytetyön tuloksena koululle esitettiin suunnitelma mahdollisesta rauhoittumishuoneesta sisältäen eri teemaisia aistimajoja, erilaisia aistillisia elementtejä ja värikarttoja. Näiden pohjalta koulu pystyisi jatkossa suunnittelemaan joustavasti rauhoittumishuoneita koulun muihin tiloihin.

Konseptien lisäksi huoneen käytöstä luotiin kaksi erilaista palvelupolkua, jonka avulla oppilaat voisivat oppia paremmin ennakoimaan tilaan siirtymistä.