Vankiloiden sisätupakoinnin loppuminen - henkilökunnan näkökulmia Turun vankilasta
Sarin, Anne; Lyytikäinen, Henna; Dahlberg, Minja (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061923703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061923703
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten sisätupakointikielto Turun vankilassa 4.9.2023 jälkeen on vaikuttanut henkilökunnan hyvinvointiin ja työnkuvaan, sekä mitä hyötyjä ja haittoja tupakointikiellosta on ollut. Suomi on asettanut tavoitteeksi olla savuton vuoteen 2030 mennessä ja siihen perustuen Rikosseuraamuslaitos teki muutoksen kieltämällä sisätupakoinnin suljetuissa vankiloissa. Opinnäytetyön tilaajana toimi Turun vankila.
Opinnäytetyön tietoperusta koostui tupakoinnista liittyvistä laeista, kansainvälisistä tutkimuksista, tupakointiin liittyvistä terveystiedoista sekä Turun vankilassa vuonna 2021 tehdystä työterveyslaitoksen tutkimuksesta. Tutkimusmenetelmänä käytimme laadullista ja määrällistä tutkimusta. Opinnäytetyön toteutettiin haastattelemalla 13 vankilan työntekijää, jotka koostuivat vartijoista, esihenkilöistä, työnjohdosta, terveydenhuollosta sekä hallinnon työntekijöistä vankilan eri osastojen toimipisteiltä. Lisäksi lähetimme vankilan henkilökunnalle sähköisen kyselyn sisätupakoinnin loppumisesta, johon vastasi 66 henkilöä.
Tulosten perusteella ilmeni, että tupakointikiellon alkaessa henkilökunnalla oli vaikeuksia sopeutua sisätupakointikieltoon, mutta työhyvinvointi parantui ajan kanssa. Ilmanlaadun todettiin parantuneen sekä altistumisen vähentyneen passiiviselle tupakoinnille. Tupakointikiellon myötä työssäjaksamista kuormittavat työmäärän lisääntyminen sekä vankien ja sellien ylimääräiset tarkastukset, jotka vievät ylimääräistä aikaa muulta valvontatyöltä.
Sisätupakointikielto ei ole onnistunut odotetulla tavalla vankien salakuljettaessa tupakointivälineitä selleihinsä, josta heille ei seuraa kurinpidollisia sanktioita. Vankilakulttuurin muutokset etenevät hitaasti, jonka vuoksi käytäntö ja todellisuus ei kulje käsi kädessä. Opinnäytetyön kehittämisehdotuksina esitimme vankiloiden täyttä savuttomuutta, jolla estettäisiin salatupakointia parhaiten. Lisäksi olisi hyvä lisätä ulkoilujen määrää resurssien sekä mahdollisuuksien mukaan enemmän päivittäisen tunnin ulkoiluajan sijaan.
Opinnäytetyön tietoperusta koostui tupakoinnista liittyvistä laeista, kansainvälisistä tutkimuksista, tupakointiin liittyvistä terveystiedoista sekä Turun vankilassa vuonna 2021 tehdystä työterveyslaitoksen tutkimuksesta. Tutkimusmenetelmänä käytimme laadullista ja määrällistä tutkimusta. Opinnäytetyön toteutettiin haastattelemalla 13 vankilan työntekijää, jotka koostuivat vartijoista, esihenkilöistä, työnjohdosta, terveydenhuollosta sekä hallinnon työntekijöistä vankilan eri osastojen toimipisteiltä. Lisäksi lähetimme vankilan henkilökunnalle sähköisen kyselyn sisätupakoinnin loppumisesta, johon vastasi 66 henkilöä.
Tulosten perusteella ilmeni, että tupakointikiellon alkaessa henkilökunnalla oli vaikeuksia sopeutua sisätupakointikieltoon, mutta työhyvinvointi parantui ajan kanssa. Ilmanlaadun todettiin parantuneen sekä altistumisen vähentyneen passiiviselle tupakoinnille. Tupakointikiellon myötä työssäjaksamista kuormittavat työmäärän lisääntyminen sekä vankien ja sellien ylimääräiset tarkastukset, jotka vievät ylimääräistä aikaa muulta valvontatyöltä.
Sisätupakointikielto ei ole onnistunut odotetulla tavalla vankien salakuljettaessa tupakointivälineitä selleihinsä, josta heille ei seuraa kurinpidollisia sanktioita. Vankilakulttuurin muutokset etenevät hitaasti, jonka vuoksi käytäntö ja todellisuus ei kulje käsi kädessä. Opinnäytetyön kehittämisehdotuksina esitimme vankiloiden täyttä savuttomuutta, jolla estettäisiin salatupakointia parhaiten. Lisäksi olisi hyvä lisätä ulkoilujen määrää resurssien sekä mahdollisuuksien mukaan enemmän päivittäisen tunnin ulkoiluajan sijaan.