Liturginen tanssi : Vesper kehittämishankkeena Isossakyrössä

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on Liturginen tanssi Vesper kehittämishankkeena Isossakyrössä. Isossakyrössä kehittämishankkeena toteutettu vesper sisälsi liturgista tanssia. Vesperiin ja sen toteutukseen osallistuneilta kysyttiin heidän mielipidettään tanssin soveltuvuudesta jumalanpalveluselämään.

Vesperiin osallistui 65 henkilöä, joista kyselyyn vastasi 38 henkilöä. Seurakuntalaisten näkökulmaa edusti 28 vastausta ja 11 vastausta oli järjestelyihin osallistuneilta. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että tanssi soveltuu jumalanpalveluselämään joko hyvin 17 kpl, tai erittäin hyvin 16 kpl. Kaksi vastaajaa ei osannut kertoa mielipidettään ja kolmen mielestä tanssi soveltuu jumalanpalveluselämään huonosti.

Sanalliset kommentit paljastivat, että vastaajien tieto liturgisesta tanssista oli hyvin vähäistä. Hämmennystä aiheuttivat erityisesti sanan "tanssi" käyttö ja liikeilmaisun vähäeleisyys. Rauhallinen liikehdintä sai aikaan sekä hyväksyntää että pettymystä. Osa vastaajista jäi vielä pohtimaan näkemäänsä, eikä osannut ilmaista omaa mielipidettään heti vesperin jälkeen toteutetussa kyselyssä. Pettyneille tuntuivat olevan tutumpia vauhdikkaammat tanssin muodot, mutta ilahtuneet kokivat rauhalliset liikkeet kauniiksi ja teksteihin sopiviksi. Kokonaisuutta pidettiin hillittynä, hallittuna ja tarkkaavaisuutta lisäävänä. Joissakin vastauksissa tanssin todettiin syventäneen sanomaa ja korostaneen pyhyyden kokemusta.

Kristillisen tanssin historia on katkennut 1700-luvulla. Suomessa kirkkotanssi on alkanut elpyä uudelleen1960-luvun lopussa, mutta ennakkoluulot, tietämättömyys ja väärinkäsitykset eivät ole vielä väistyneet. Liturgisen tanssin kehittämiseksi tarvitaan sinnikästä asian esillä pitämistä, maltillisia toteutuksia, lisääntyvää koulutusta ja yhteistyötä tanssin ja liturgian asiantuntijoiden kesken.

The subject of the thesis is Liturgical dance — Vespers as a development project in Isokyrö. The vespers was carried out in Isokyrö and it included liturgical dance. People, who took part in the vespers or carrying out the vespers, were asked whether they think dance is suitable for church.

65 people took part in the vespers and 38 replied to the questionnaire. Of the total number of replies, 28 were of the parishioners and 11 were of the organizers. The majority of the respondents thought that it is appropriate to have dance in church. 17 of the respondents found that dance fits to worship well and 16 respondents thought that it fits to worship very well. There were two respondents who could not say their opinion and three thought that dance fits to church poorly.

Comments revealed that the respondents had very little information about liturgical dance. Especially the use of the word "dance" and the spareness of the motions caused confusion. Peaceful motions were seen both a positive thing and as disappointing. Part of the respondents could not say their opinion right away after the vespers, and they were still thinking over of what they had seen. Those who were disappointed were more familiar with more energetic dances, but those who were delighted saw the stillness of the motions beautiful and suitable for the lyrics. The entity was considered as subdued and controlled, and it was thought to improve attentiveness. Some respondents felt that dance had deepened the message and emphasised the holiness of the experience.

In the 18th century there was a break in the history of Christian dance. The use of dance in church began to revive at the end of the 1960s, but there are still prejudices, ignorance and misconceptions. For developing liturgical dance persistent efforts to keep the topic in public, sensible realizations, more education and more cooperation of specialists of dance and litur would be needed.