Sensorisen integraation häiriön merkitys lapsen kehityksessä ja sensomotorinen kuntoutus
Eronen, Tiina; Tiala, Marja (2009)
Eronen, Tiina
Tiala, Marja
2009
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024090224659
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024090224659
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena on antaa tietoa lapsen sensorisesta integraation häiriöstä ja sensomotorisesta kuntoutuksesta kyseisen häiriön hoidossa. Tutkimus on teoriaan perustuva tiivistetty tietopaketü sensorisesta integraaüon häiriöstä. Olemme myös tarkastelleet yhden lapsen sensomotorisen kuntoutuksen aloitusta.
Tutkimusmenetelmämme on havainnointiin perustuvaa. Toivomme sen auttavan lukijaa ymmärtämään paremmin lasta, jolla on sensorisen integraation häiriö. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda tietoa eri ammatüryhmille, jotka tekevät työtä kanssa. Työmme on kohdistettu myös vanhemmille, jotka tarvitsevat tietoa ja vertaistukea vanhemmuuteen sensorisen integraaüon häiriöisen lapsen kanssa.
Tutkimuskohteemme on 10-vuotias poika. Hänellä on diagnosoitu sensorisen integraation häiriö. Kuntoutus tulee jatkumaan pojan kohdalla, joten lopullista hyötyä kuntoutuksesta ei voida tässä työssä arvioida. Tutkimuksemme esimerkkinä olleen lapsen kohdalla kuntoutus kohdentuu Moro-refleksin poistamiseen ja kuuloyliaistiherkkyyden normalisoitumiseen.
Tähän mennessä olevaa ei voida yleistää, koska tulokset sisältyvät yhden lapsen havainnoimiseen. Kuitenkin koemme tutkimuksemme olevan suuntaa antava hyödynnettäessä sensomotorista kuntoutusta sensorisen integraation häiriöisen lapsen terapiamuotona.
Sairaanhoitajan näkökulmasta katsottuna lapsen sensorisen integraation häiriö voi aiheuttaa ongelmia, jolloin lapsi oireilee somaattisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Tulevina sairaanhoitajina koemme opinnäytetyöstämme olevan hyötyä, koska toimenkuvamme ja työympäristömme on laaja.
Tutkimusmenetelmämme on havainnointiin perustuvaa. Toivomme sen auttavan lukijaa ymmärtämään paremmin lasta, jolla on sensorisen integraation häiriö. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda tietoa eri ammatüryhmille, jotka tekevät työtä kanssa. Työmme on kohdistettu myös vanhemmille, jotka tarvitsevat tietoa ja vertaistukea vanhemmuuteen sensorisen integraaüon häiriöisen lapsen kanssa.
Tutkimuskohteemme on 10-vuotias poika. Hänellä on diagnosoitu sensorisen integraation häiriö. Kuntoutus tulee jatkumaan pojan kohdalla, joten lopullista hyötyä kuntoutuksesta ei voida tässä työssä arvioida. Tutkimuksemme esimerkkinä olleen lapsen kohdalla kuntoutus kohdentuu Moro-refleksin poistamiseen ja kuuloyliaistiherkkyyden normalisoitumiseen.
Tähän mennessä olevaa ei voida yleistää, koska tulokset sisältyvät yhden lapsen havainnoimiseen. Kuitenkin koemme tutkimuksemme olevan suuntaa antava hyödynnettäessä sensomotorista kuntoutusta sensorisen integraation häiriöisen lapsen terapiamuotona.
Sairaanhoitajan näkökulmasta katsottuna lapsen sensorisen integraation häiriö voi aiheuttaa ongelmia, jolloin lapsi oireilee somaattisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Tulevina sairaanhoitajina koemme opinnäytetyöstämme olevan hyötyä, koska toimenkuvamme ja työympäristömme on laaja.