Nuoren selviytyminen perheväkivallasta
Saukkomaa, Anja (2008)
Saukkomaa, Anja
2008
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024090924896
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024090924896
Tiivistelmä
Perheväkivaltaa nuoren näkökulmasta on tutkittu vähän.
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää miten perheväkivalta oli näkynyt nuorten elämässä ja mitä se oli aiheuttanut nuorille, sekä miten nuorten elämä oli muuttunut väkivallan päättymisen jälkeen. Tutkimus selvitti myös nuorten osuutta perheväkivallan päättymiseen. Lisäksi tutkimuksessa kysyttiin millaista apua nuoret ja heidän perheensä olivat toivoneet ja saaneet väkivallan keskellä.
Tutkimukseen osallistui perheväkivaltaa kohdanneiden nuorten ryhmä. Ryhmässä oli kolme 15 — 17-vuotiasta nuorta. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa käytettiin narratiivista ja haastattelemalla koottua tutkimusaineistoa. Tutkimus suoritettiin syksyllä 2008, jolloin nuoret kirjoittivat tarinansa. Kirjoitusten pohjana oli tutkimusongelmien mukaan koottu väljä teemahaastattelurunko. Nuorten kirjoituksia tarkennettiin haastattelemalla nuoria henkilökohtaisesti.
Tutkimustulokset kertoivat nuorten selviytyneen perheväkivallasta. Heidän elämänsä oli muuttunut väkivallan päättymisen myötä. Elämä tuntui nuorista hyvältä ja tulevaisuus näytti valoisalta. Väkivallan keskellä nuoret tunsivat pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Elämä väkivaltaisessa perheessä murensi nuoren itsetuntoa. Tutkimus osoitti, että väkivallan uhrin selviytyminen ja eheytyminen voi alkaa vasta väkivallan päätyttyä. Kaksi kolmesta tutkimukseen osallistuneesta nuoresta oli vaikuttanut perheväkivallan päättymiseen puhumalla siitä aikuiselle. Nuorten ja heidän perheidensä väkivaltaan saatu apu vaihteli. Tutkimuksen mukaan nuorille ei ole perheväkivaltatilanteissa kohdennettuja palveluita. Tutkimus osoitti, että osa nuorista ei mielestään saanut ammattilaisilta riittävästi apua väkivaltaan.
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää miten perheväkivalta oli näkynyt nuorten elämässä ja mitä se oli aiheuttanut nuorille, sekä miten nuorten elämä oli muuttunut väkivallan päättymisen jälkeen. Tutkimus selvitti myös nuorten osuutta perheväkivallan päättymiseen. Lisäksi tutkimuksessa kysyttiin millaista apua nuoret ja heidän perheensä olivat toivoneet ja saaneet väkivallan keskellä.
Tutkimukseen osallistui perheväkivaltaa kohdanneiden nuorten ryhmä. Ryhmässä oli kolme 15 — 17-vuotiasta nuorta. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa käytettiin narratiivista ja haastattelemalla koottua tutkimusaineistoa. Tutkimus suoritettiin syksyllä 2008, jolloin nuoret kirjoittivat tarinansa. Kirjoitusten pohjana oli tutkimusongelmien mukaan koottu väljä teemahaastattelurunko. Nuorten kirjoituksia tarkennettiin haastattelemalla nuoria henkilökohtaisesti.
Tutkimustulokset kertoivat nuorten selviytyneen perheväkivallasta. Heidän elämänsä oli muuttunut väkivallan päättymisen myötä. Elämä tuntui nuorista hyvältä ja tulevaisuus näytti valoisalta. Väkivallan keskellä nuoret tunsivat pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Elämä väkivaltaisessa perheessä murensi nuoren itsetuntoa. Tutkimus osoitti, että väkivallan uhrin selviytyminen ja eheytyminen voi alkaa vasta väkivallan päätyttyä. Kaksi kolmesta tutkimukseen osallistuneesta nuoresta oli vaikuttanut perheväkivallan päättymiseen puhumalla siitä aikuiselle. Nuorten ja heidän perheidensä väkivaltaan saatu apu vaihteli. Tutkimuksen mukaan nuorille ei ole perheväkivaltatilanteissa kohdennettuja palveluita. Tutkimus osoitti, että osa nuorista ei mielestään saanut ammattilaisilta riittävästi apua väkivaltaan.