Yhteisöllinen varautuminen poikkeusoloihin maaseutumaisilla alueilla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten erilaiset paikallisyhteisöt, kuten yhdistykset ja seurat, voivat kehittää ja toteuttaa yhteisöllistä varautumista poikkeusoloihin maaseutumaisilla alueilla. Varautumisen merkitys on korostunut viimeaikaisten kansainvälisten kriisien myötä ja maaseutumaisilla alueilla, joissa viranomaisapu ei välttämättä ole nopeasti saatavilla, omaehtoinen varautuminen on ensiarvoisen tärkeää. Maaseudulle tyypilliset turvallisuusuhat liittyvät usein alueen erityispiirteisiin, kuten harvaan asutukseen, infrastruktuurin haavoittuvuuteen ja viranomaispalveluiden saatavuuteen.

Opinnäytetyön tietoperusta pohjautuu olemassa olevaan dokumentaatioon, kuten Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) julkaisemiin materiaaleihin, Riitta Björnin ja Juha-Antero Puistolan "Kansalaisen varautumisopas” -kirjaan sekä pelastusalan ammattilaisten asiantuntijahaastatteluihin.

Opinnäytetyö on muodoltaan tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa käytettiin menetelminä dokumenttianalyysia, puolistrukturoitua haastattelua sekä teemoittelua. Kyseiset menetelmät ovat laadullisen tutkimuksen menetelmiä.

Opinnäytetyön tutkimuksen tuloksena syntyi varautumissuunnitelmapohja, joka pyrkii parantamaan erilaisten yhteisöjen ja yhdistysten varautumista poikkeusoloihin. Tätä kautta pyritään myös laajemmin parantamaan koko yhteisön resilienssiä poikkeusoloissa ja vähentämään viranomaisten resurssien kulutusta tilanteissa, joissa ne toimivat äärirajoilla.