Hybridityön vaikutus lähiesihenkilöiden työhyvinvointiin

Abstract

Hybridityö ja hybridijohtaminen yleistyivät nopeasti COVID-19-pandemian aikana. Nopea siirtymä uuteen työskentelymalliin haastoi sekä työntekijöitä että esihenkilöitä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka lähiesihenkilöt kokivat hybridityön vaikuttavan omaan työhyvinvointiinsa. Tavoitteena oli tutkia esihenkilöiden kokemuksia hybridityöstä sekä saada selville, millaista tukea he kaipaavat työhönsä.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana ja sen toimeksiantajana toimi Kansaneläkelaitoksen yhteyskeskus. Aineisto kerättiin yhteyskeskuksen lähiesihenkilöille suunnatun sähköisen kyselyn avulla. Lisäksi aineistoa kerättiin verkkovälitteisesti toteutetulla ryhmähaastattelulla, johon osallistui neljä lähiesihenkilöä. Ryhmähaastattelun tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tulosten perusteella hybridityöskentely lisäsi lähiesihenkilöiden työhyvinvointia. Hybridityöskentely koettiin joustavaksi ja mielekkääksi työskentelytavaksi, joka sujuvoittaa työskentelyä ja lisää sen autonomiaa. Hybridijohtamiseen saatu koulutus, ohjaus ja tuki koettiin riittämättömäksi erityisesti vähemmän etätyötä tekevien keskuudessa. Työskentelyn sujumiseksi ja työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi on tärkeää taata työhön riittävä ja ajantasainen koulutus sekä sosiaalinen ja digitaalinen tuki.