"En oo koskaa nähny satuilijoita" : sosiaalisen vuorovaikutuksen ja osallisuuden kehittymisen tukeminen sadutus-menetelmää käyttäen

Abstract

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön aiheena on lasten sosiaalisten vuorovaikutustaitojen ja osallisuuden tukeminen sadutus-menetelmää apuna käyttäen.

Opinnäytetyön tavoite on tukea lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittymistä ja lasten osallisuutta sadutuksen avulla. Toteutimme Villähteen päiväkodilla sa-dutus-menetelmää apuna käyttäen tuokioita, joiden tavoite oli sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen sekä lapsen osallisuuden esiin tuominen. Lapset pääsivät tuottamaan satuja ja käyttämään mielikuvitustaan turvallisessa ympäristössä. Tarkoitus oli tuottaa toimintaa, joka on hyödynnettävissä päiväkodin arkeen ja joka on helposti sovellettavissa lasten rytmiin.

Opinnäytetyössämme painotamme viittä sosiaalista taitoa: toisten huomioimista, kuuntelemista, keskittymistä, vuoron odottamista ja aloitteen tekemistä. Osallisuuden tukemisen tavoite on lisätä lapsen tunnetta kuulluksi tulemisesta sekä vahvistaa lasten käsitystä omista mahdollisuuksista vaikuttaa yhteisössä. Tavoitteemme on saada lapset tuntemaan ja tiedostamaan, että he ovat aktiivisia osallistujia yhteisessä toiminnassa. Tähän pyrimme järjestämällä yhteisöllistä toimintaa, jossa lapset olivat mukana suunnittelussa, päätöksenteossa, toimeenpanossa ja arvioinnissa.

Kokosimme päiväkodin henkilökunnan käyttöön sadutuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta kertovan opaslehtisen, jotta henkilökunta voisi jatkaa alulle laittamaamme toimintamallia. Henkilökunnan toiveiden mukaisesti teimme opaslehtisestä tiiviin ja informatiivisen paketin: kuvaamme sadutus-menetelmän pääkohdat ja havainnollistimme teoreettista osuutta omasta toiminnastamme valikoiduilla esimerkeillä. Projektin edetessä etenkin ujoimpien lasten osallisuudessa oli huomattavissa selvää edistystä. Kerta kerralta ujot lapset saivat enemmän ääntään kuuluviin. Saimme siis luotua toimintakertoja, jotka palvelivat hyvin tavoitteitamme. Tavoitteemme toteutui myös kokoamamme opaslehtisen osalta: päiväkodin henkilökunnan antaman palautteen mukaan opas-lehtinen on helposti hyödynnettävissä heidän jokapäiväisessä työssään.

The subject of this functional thesis is children´s social interaction and encouraging participation by storycrafting method.

The aim of the thesis is to encourage and develop children’s social interaction and participation by storycrafting. We have worked several hours in Villähteen päiväkoti (Villähde nursery school) organizing storytelling moments based on the storycrafting method. During these meetings we found out exercises to practice social skills and spotlighted participation of the children. The children could create stories and use their imagination in a safe environment. The aim was to produce activities that can be made use of in nursery schools’ everyday life and that can be easily adapted to different rhythms of children.

In this thesis we highlight five social skills: taking into account other people, listening, concentrating, waiting for one’s turn and taking initiatives. The purpose of encouraging participation is to help children feel that they are being heard and to make them notice their possibilities to influence within their own community. Our goal is to make children realize that they are active participants in common activi-ties. To reach this goal we organized different kinds of activities during which the children participated in planning, deciding, realizing and analyzing their own ac-tions.

We collected a guide booklet about storycrafting for the daycare personnel and related activities in order to help them continue our project and storycrafting approach. According to the requests of the personnel we created a compact and informative guide booklet about the storycrafting method: the booklet includes the main elements of storycrafting of the method and the theoretical part is exemplified with descriptions of our own actions and observations.

During this project we noticed significant progress especially in the participation of the shyest children. Step after step the shy children made their voices heard more and more. We were able to create activities that served well our objectives. The personnel of the nursery school was also pleased: the guide booklet met their expectations as it can easily be utilized in their quotidian work.