Voimaharjoittelu osana telinevoimistelijoiden lonkkanivelen aktiivista liikkuvuutta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kymmenen viikkoa kestävän lihasvoimaharjoittelun vaikutusta lonkkanivelen aktiiviseen liikkuvuuteen telinevoimistelijoilla. Tavoitteena oli lisätä lajissa tarvittavaa lonkkanivelen aktiivista liikkuvuutta liikeratojen ääripäissä tehtävän voimaharjoittelun avulla. Yhteistyökumppanina toimi Lappeenrannan Voimistelijat ry.

Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tutkimuksen koehenkilömäärä oli 22, joista 14 kuului voimaharjoitteluryhmään (VR) ja 8 liikkuvuusharjoitteluryhmään (LR). Koehenkilöt olivat 10–17-vuotiaita kilpatason naistelinevoimistelijoita. Voimaharjoitteluryhmä toteutti voimaharjoittelua kolmesti viikossa. Liikkuvuusharjoitteluryhmä jatkoi tavanomaista liikkuvuusharjoittelua. Molemmille ryhmille tehtiin alku- ja loppumittaukset. Tiedonkeruumenetelminä toimivat eteen ja taakse suuntautuvat jalannostojen maksimikorkeus- ja toistotestit. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla.

Kymmenen viikon harjoittelujakso kasvatti VR:n mittaustuloksia jalannostojen maksimikorkeus -testissä taakse oikealla jalalla 84 % (p<.001), vasemmalla 75 % (p<.001) ja eteen oikealla jalalla 6 % (p<.001) ja vasemmalla 8 % (p<.01). Eteen jalannostojen toistotestissä VR:n tulokset kasvoivat oikealla jalalla 42 % (p<.001) ja vasemmalla 28 % (p<.001), mutta taakse toistotestissä mittaustuloksissa ei tapahtunut muutosta (p>.05). LR:n mittaustuloksissa ei ollut eroa alku- ja loppumittausten välillä (p>.05).

Tulosten perusteella lihasvoimaharjoittelu on tehokkaampi tapa edistää aktiivista liikkuvuutta kuin passiivinen liikkuvuusharjoittelu 10–17-vuotiailla naistelinevoimistelijoilla. Opinnäytetyö tuo uutta näkökulmaa siitä, miten telinevoimistelijoiden aktiivista liikkuvuutta voidaan kehittää. Jatkossa tutkimus tulisi tehdä isommalla otoskoolla luotettavuuden lisäämiseksi.

The purpose of the thesis was to examine the effects of a ten-week strength training program on active hip mobility in artistic gymnasts. The goal was to increase active hip mobility that is required in the sport through strength training focused on the end ranges of motion. The thesis was made in collaboration with Lappeenrannan Voimistelijat ry.

The thesis was a quantitative study. 22 participants were divided into strength training group (n = 14) and mobility training group (n = 8). The participants were female competitive gymnasts aged 10-17. The strength training group performed strength training three times a week, while the mobility training group continued their regular mobility training. Both groups participated in pre- and post-measurements. The data collection methods were forward and backward maximum height and repetition leg lift tests. The data was analyzed with SPSS program.

The ten-week training program increased the results in the strength training group in maximum height leg lift test backward in both legs (p<.001), and forward in right (p<.001) and left (p<.01) leg. The forward repetition leg lift test results increased in the strength training group (p<.001), but there were no changes in the backward repetition tests (p>.05). There were no differences in the pre- and post-measurements in the mobility training group (p>.05)

Based on the results, strength training is more effective in improving active mobility in 10-17-year-old female gymnasts than passive mobility training. The thesis provides new perspective on how to improve active mobility in gymnasts. More research is needed on the topic. In order to increase reliability, future research should be conducted with a larger sample size.