Kirjanpitoyritysten henkilöstön osaamistarpeet nyt ja tulevaisuudessa

Abstract

Robotiikka, automaatio ja tekoäly ovat tulleet osaksi myös taloushallinnon työtehtäviä. Tämä opinnäytetyön tavoitteena on tutkia uuden teknologian aiheuttamaa osaamisvajetta ja koulutustarvetta suomalaisissa kirjanpito- ja palkanlaskentapalvelua myyvissä yrityksissä. Tarkoituksena on määritellä osaamisvajeet ja mahdollisesti antaa koulutusorganisaatioille suuntaviivoja tarjonnan kehittämiseksi.

Muutokset ovat suuria ja vaativat henkilöstöltä paljon uuden oppimista. Tekoälyn ja automaation tuloa taloushallinnon töihin voidaankin perustellusti pitää vähintään yhtä suurena murroksena alalle kuin aikoinaan kirjanpito-ohjelmistojen käyttöönotto. Tähän murrokseen liittyvä työtapojen muutos ja uudet ohjelmistot vaativat henkilöstön kehittämistä ja muutoksen johtamista. Henkilöstön on ymmärrettävä teknologiaa ja osattava soveltaa sitä käytännössä. Tulevaisuudessa työnkuvat keskittyvät enemmän konsultointiin, asiakaspalveluun, analytiikkaan ja strategiaan.

Uudet työtavat ja ohjelmistot helpottavat työtä, mutta lisäävät myös turvallisuusriskejä, joiden hallinta on erityisen kriittistä kirjanpitoyrityksissä niiden käsittelemien tietojen luonteen takia. Sen lisäksi, että henkilöstö on koulutettava käyttämään uusia työvälineitä, on myös panostettava turvallisuuskoulutukseen. Uutena asiana kirjanpitoyritysten työhön on tulossa myös kestävyysraportointi. Yleinen käsitys on, että kirjanpitäjä tai muu taloushallinnon henkilöstö tulee tekemään tätä raportointia.

Tutkimusmenetelmäksi valittiin lomakekysely suljetuilla kysymyksillä, jolloin kyselyyn vastaava henkilö valitsee annetuista vaihtoehdoista sopivimman. Tutkimuskysely lähetettiin kesäkuussa 2024 50:lle kirjanpitoyrityksen esihenkilölle ja pienempien yritysten yrittäjille itselleen. Vastauksia saatiin 16 kappaletta. Kyselyn tulokset osoittavat, että kirjanpitoyritykset ovat hyvin tietoisia osaamisen puutteista ja ovat valmiita kehittämään osaamista. Keskeisin havainto on se, että ohjelmistot ja järjestelmät koettiin sekä nykyhetken että lähivuosien tärkeimmäksi osaamisalueeksi. Toinen merkittävä havainto oli se, että robotiikan ja tekoälyn osaamistarve sai vähemmän vastauksia lähivuosien tilannetta kysyttäessä kuin tämän hetken osaamistarvetta arvioivassa kysymyksessä. Erikoista on myös se, että kestävyysraportoinnin vaatima, ihan uusi osaaminen ei juurikaan näy tämän kyselyn tuloksissa. Vain kolme vastaajaa valitsi tämän vaihtoehdon sekä nykyhetken, että tulevaisuuden osaamistarpeissa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kirjanpitoyrityksissä tunnistetaan osaamistarpeet ja ollaan valmiita kehittämään henkilöstön osaamista. Osaamistarpeiden painotus tosin on hiukan yllättävä, esimerkkinä kestävyysraportoinnin vähäiseksi arvioitu osaamistarve. Tämä kannattaisi huomioida kehityskohteena kaikissa alan yrityksissä. Toinen merkittävä kehityskohde on teknologian osaaminen, vaikka kyselyn vastausten mukaan sen osaamistarve vähenee. Näin ei todellisuudessa tule tapahtumaan, teknologia menee eteenpäin ja uusia teknologisia ratkaisuja tullaan näkemään myös tulevaisuudessa. Taloushallinnon henkilöstön roolin muuttuessa on pohdittava myös sitä, ovatko perinteiseen kirjanpitäjän tai palkanlaskijan työhön tottuneet ihmiset valmiita sellaiseen työnkuvaan. Motivoiko se heitä ja ovatko he kaikki ylipäätään sellaiseen toimenkuvaan sopivia?