Turvallisuuskansiomalli Järvenpään perusasteen oppilaitoksiin
Björnman, Heidi (2024)
Björnman, Heidi
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024091425178
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024091425178
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tavoitteena oli luoda mahdollisimman tarkoituksenmukainen ja toimiva turvallisuuskansiomalli Järvenpään perusasteen oppilaitoksiin. Lisäksi tavoitteena oli yhtenäistää Järvenpään perusasteen oppilaitosten turvallisuusdokumenttien sisältöä, sijaintia ja muotoa luomalla kansiomuotoinen yhteinen malli. Opinnäytetyön tarkoituksena oli parantaa Järvenpään perusasteen oppilaitosten turvallisuutta. Toimeksiantajana opinnäytetyössä toimi Järvenpään kaupungin opetuksen ja kasvatuksen palvelualue. Tämä opinnäytetyö on konstruktiivisella lähestymistavalla toteutettu tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka lopputuloksena syntyi kaksi turvallisuuskansiomallia, julkinen versio ja oppilaitoksen turvallisuudesta vastaaville tarkoitettu versio. Kehittämistyössä turvallisuuskansiomallin toteutuksen näkökulma oli rajattu koskemaan perusasteen oppilaitoksia, jolloin rajauksen ulkopuolelle jäivät esimerkiksi lukiot, ammatilliset oppilaitokset, korkeakoulut sekä kansalaisopistot.
Tietoperusta koostettiin oppilaitosturvallisuuteen liittyvästä sisällöstä. Käsiteltäviä aiheita olivat muun muassa turvallisuuskulttuuri ja -johtaminen osana oppilaitosturvallisuutta, turvallisen oppimisympäristön elementit, lainsäädäntö sekä turvallisuuskansion kokoamista käsittelevä ohjeistus. Opinnäytetyössä hyödynnettiin pääasiassa laadullisia eli kvalitatiivisia menetelmiä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavia oli kaksi, ja molemmat valittiin hyödyntämällä eliittiotantaa. Haastateltavista molemmat työskentelivät kuntatyönantajilla turvallisuuden asiantuntijatehtävissä, ja kummallakin oli vahvaa taustaa sekä osaamista nimenomaan oppilaitosturvallisuudesta. Haastatteluista saatujen aineistojen analyysimenetelminä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Menetelmistä molemmat perustuvat aineiston järjestelmälliseen jäsentelyyn. Lopulliset turvallisuuskansiomallit laadittiin hyödyntämällä muun muassa haastatteluista saatua tietoa.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi kaksi turvallisuuskansiomallia: yksi julkiseen käyttöön tarkoitettu, toinen oppilaitoksen turvallisuudesta vastaaville tarkoitettu. Jaottelu perustui havaintoon, että osa turvallisuuskansion kannalta tarpeellisista dokumenteista oli luonteeltaan luottamuksellisia tai turvallisuuskansion laajemman käyttäjäryhmän kannalta hyödyttömiä, mutta samaan aikaan turvallisuudesta vastaaville tarpeellisia. Opinnäytetyöprosessin aikana järjestettiin kaksi toimeksiantajapalaveria. Palaverien ajatuksena oli varmistaa toimeksiantajan näkökulman huomioiminen, ja turvallisuuskansiomallien prototyyppejä viilattiinkin toimeksiantajan esiin tuomien kehitysehdotusten pohjalta.
Opinnäytetyö saavutti pääpiirteittäin sille asetetut tavoitteet. Opinnäytetyön lopputuotoksena syntyneitä turvallisuuskansiomalleja olisi mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa muissakin organisaatioissa. Jatkotutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi turvallisuuskansioiden jalkauttaminen oppilaitosten arkeen taikka turvallisuuskansioiden kehittämistarpeiden kartoittaminen, sillä turvallisuuskansiomallit eivät muotoutuneet luonnollisestikaan täydellisiksi tai lopullisiksi.
Tietoperusta koostettiin oppilaitosturvallisuuteen liittyvästä sisällöstä. Käsiteltäviä aiheita olivat muun muassa turvallisuuskulttuuri ja -johtaminen osana oppilaitosturvallisuutta, turvallisen oppimisympäristön elementit, lainsäädäntö sekä turvallisuuskansion kokoamista käsittelevä ohjeistus. Opinnäytetyössä hyödynnettiin pääasiassa laadullisia eli kvalitatiivisia menetelmiä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavia oli kaksi, ja molemmat valittiin hyödyntämällä eliittiotantaa. Haastateltavista molemmat työskentelivät kuntatyönantajilla turvallisuuden asiantuntijatehtävissä, ja kummallakin oli vahvaa taustaa sekä osaamista nimenomaan oppilaitosturvallisuudesta. Haastatteluista saatujen aineistojen analyysimenetelminä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Menetelmistä molemmat perustuvat aineiston järjestelmälliseen jäsentelyyn. Lopulliset turvallisuuskansiomallit laadittiin hyödyntämällä muun muassa haastatteluista saatua tietoa.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi kaksi turvallisuuskansiomallia: yksi julkiseen käyttöön tarkoitettu, toinen oppilaitoksen turvallisuudesta vastaaville tarkoitettu. Jaottelu perustui havaintoon, että osa turvallisuuskansion kannalta tarpeellisista dokumenteista oli luonteeltaan luottamuksellisia tai turvallisuuskansion laajemman käyttäjäryhmän kannalta hyödyttömiä, mutta samaan aikaan turvallisuudesta vastaaville tarpeellisia. Opinnäytetyöprosessin aikana järjestettiin kaksi toimeksiantajapalaveria. Palaverien ajatuksena oli varmistaa toimeksiantajan näkökulman huomioiminen, ja turvallisuuskansiomallien prototyyppejä viilattiinkin toimeksiantajan esiin tuomien kehitysehdotusten pohjalta.
Opinnäytetyö saavutti pääpiirteittäin sille asetetut tavoitteet. Opinnäytetyön lopputuotoksena syntyneitä turvallisuuskansiomalleja olisi mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa muissakin organisaatioissa. Jatkotutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi turvallisuuskansioiden jalkauttaminen oppilaitosten arkeen taikka turvallisuuskansioiden kehittämistarpeiden kartoittaminen, sillä turvallisuuskansiomallit eivät muotoutuneet luonnollisestikaan täydellisiksi tai lopullisiksi.
