Asenteiden vaikutus digitaalisen lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen lähisuhde- ja perheväkivaltatyössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten suhtautuminen lähisuhdeväkivallan eri ilmenemismuotoihin vaikuttaa digitaalisen lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen lähisuhde- ja perheväkivaltatyössä. Tavoitteena oli tuottaa ajantasaista tietoa siitä, millaisia tekijöitä lähisuhdeväkivaltatyössä on huomioitava, jotta lähisuhdeväkivallan teknologiavälitteinen ulottuvuus tulisi nykyistä paremmin huomioiduksi.

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen alaisen lähisuhde- ja perheväkivaltatyön yksikkö Omatilan kanssa. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluna Omatilan henkilökunnalle. Analyysimenetelmänä opinnäytetyössä hyödynnettiin teoriaohjaavaa analyysia. Tutkimuskysymyksessä selvitettiin sosiaalialan työntekijöiden subjektiivisia näkemyksiä ja suhtautumista digitaaliseen lähisuhdeväkivaltaan suhteessa muihin lähisuhdeväkivallan muotoihin, joten tutkimuksen asettelu oli vahvan aineistolähtöinen, mutta tätä peilattiin tuloksia analysoitaessa käytettävissä olevaan teoriatietoon.

Suhtautumista digitaaliseen lähisuhdeväkivaltaan tarkasteltiin neljän pääteeman kautta. Näitä olivat ammattihenkilö-, kokija-, tekijä- sekä muut näkökulmat. Muihin näkökulmiin kuuluivat viranomaistahojen ja terveydenhuollon eri toimijoiden suhtautuminen, sekä yhteiskunnallinen suhtautuminen, joka kattoi lainsäädännön sekä yleisen asenneilmapiirin liittyen väkivallan digitaaliseen ulottuvuuteen. Ammattihenkilöiden kokemukset suhtautumisessa digitaaliseen lähisuhdeväkivaltaan olivat kokonaisuutena melko yhteneväisiä. Lähisuhdeväkivallan parissa työskentelevät ammattihenkilöt suhtautuvat kaikkiin lähisuhdeväkivallan muotoihin vakavasti, myös sen digitaaliseen ulottuvuuteen, vaikka tämän eri ulottuvuudet ja jatkuva muuttuminen aiheuttaakin työssä ajoittain epävarmuuden kokemuksia. Ammattihenkilöiden mukaan kokija- ja tekijänäkökulmasta lähisuhdeväkivallan digitaalisen ulottuvuuden tunnistaminen on usein haastavaa, ja se jää usein muiden väkivallan muotojen varjoon. Yhteiskunnallisessa asennoitumisessa nähtiin haasteita niin lainsäädännön, viranomaisohjeiden kuin viranomaisten suhtautumisen kanssa.

Digitaalisella lähisuhdeväkivallalla voi olla pitkäaikaisia ja laajoja vaikutuksia uhrin elämään. Tietoisuuden lisääminen yhteiskunnallisesti on avainasemassa asenteiden muuttumisessa digitaalista lähisuhdeväkivaltaa kohtaan, mutta myös lainsäädännön ajantasaistaminen helpottaisi osaltaan siihen puuttumisessa.