Parhaat käytänteet turvallisuuskulttuurin jalkauttamiseen organisaatioissa
Kulmala, Ville (2024)
Kulmala, Ville
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024092325513
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024092325513
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia asioita voidaan tiedejulkaisujen mukaan pitää keskeisimpinä turvallisuuskulttuurin jalkauttamisessa tai edistämisessä organisaatioissa. Toimeksiantajana opinnäytetyössä toimi Varsinais-Suomen pelastuslaitos. Opinnäytetyön tarkoitus on tukea pelastuslaitoksen turvallisuusjohtamista.
Tietoperusta koostuu käsitteistä ja määritelmistä, joiden avulla voidaan ymmärtää mistä turvallisuuskulttuurissa ja organisaatiokulttuurissa on kysymys. Tietoperusta määrittelee myös niitä elementtejä, joista turvallisuuskulttuuri osittain muodostuu. Tämän opinnäytetyön tietoperustassa turvallisuuskulttuuri muodostuu turvallisuusjohtamisen ja muutostenhallinnan, inhimillisten tekijöiden ja ihmisten erilaisuuden, sekä arvomaailman ja kognitiivisten taitojen kautta. Tietoperusta määrittelee myös ominaisuuksia sille, millaisena hyvää turvallisuuskulttuuria voidaan pitää.
Tutkimuksellinen osuus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on laadullinen menetelmä, jonka tuloksena voidaan kuvailla tutkittavasta ilmiöstä laadullinen vastaus. Kirjallisuuskatsausta ohjaa tutkimuskysymys. Tämän opinnäyteyön tutkimuskysymys on: Minkälaisia asioita voidaan pitää keskeisenä turvallisuuskulttuurin jalkauttamisessa tai edistämisessä organisaatioissa? Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta vertaisarvioidusta tiedeartikkelista. Nämä artikkelit ovat valittu aineistoksi rajattuja kriteereitä käyttäen sekä muodostaen tutkimuskysymystä palvelevia hakulausekkeita erilaisiin tietokantoihin. Valitun aineiston sisällönanalyysi tehtiin teemoittelu -menetelmällä, jossa aineistosta koodataan keskeisiä asiasanoja ja toistuvia ilmiöitä. Nämä teemat luokitellaan erilaisiin yhdisteltäviin luokkiin sekä määritellään niiden lopullinen luokka aineistoa uudelleen tulkitsemalla.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksissa oli selkeästi määriteltävissä kolme pääteemaa. Nämä keskeiset tulokset osoittivat, että johtamisella, inhimillisillä tekijöillä ja oppimisella on merkityksellinen asema monissa tämän tutkimuksen aineistona käytetyissä tiedeartikkeleissa. Koulutuksella on myös merkittävä asema, mutta oppiminen organisaationa on keskeisempää turvallisuuskulttuuria edistäessä. Tulosten lopulliset luokat nimettiin seuraavasti: Johtaminen mahdollistajana organisaation sitoutumiseen, inhimillisten tekijöiden vaikutus organisaation käyttäytymisessä, sekä oppivalla kulttuurilla kypsempää turvallisuuskulttuuria. Tuloksissa keskeistä oli turvallisuuskulttuurin monimutkainen ja osittain näkymätön luonne sekä sen ulottuvuudet ja sidonnaisuudet osiensa välillä. Nämä sidonnaisuudet ja kerrannaisuudet tulisi huomioida turvallisuuskulttuuria edistäessä, eikä vain edistämällä yhtä osa-aluetta kerrallaan. Parhaina käytäntöinä turvallisuuskulttuurin jalkauttamiseen organisaatiossa voidaan tämän tutkimuksen kohdalla pitää edellä mainittuja tuloksia.
Opinnäytetyö saavutti melko hyvin sille asetetut tavoitteet. Tutkimusaineiston luotettavuutta voidaan pitää hyvänä, mutta aineiston relevanttiutta tutkimuskysymystä kohtaan vain kohtalaisen hyvänä. Kuusi artikkelia vastasi monipuolisemmin tutkimuskysymykseen ja kahta artikkelia voidaan pitää rajatumpana aineistona kysymystä kohtaan, kuitenkin tuoden syvyyttä ja näkökulmia tulkintaan.
Tietoperusta koostuu käsitteistä ja määritelmistä, joiden avulla voidaan ymmärtää mistä turvallisuuskulttuurissa ja organisaatiokulttuurissa on kysymys. Tietoperusta määrittelee myös niitä elementtejä, joista turvallisuuskulttuuri osittain muodostuu. Tämän opinnäytetyön tietoperustassa turvallisuuskulttuuri muodostuu turvallisuusjohtamisen ja muutostenhallinnan, inhimillisten tekijöiden ja ihmisten erilaisuuden, sekä arvomaailman ja kognitiivisten taitojen kautta. Tietoperusta määrittelee myös ominaisuuksia sille, millaisena hyvää turvallisuuskulttuuria voidaan pitää.
Tutkimuksellinen osuus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on laadullinen menetelmä, jonka tuloksena voidaan kuvailla tutkittavasta ilmiöstä laadullinen vastaus. Kirjallisuuskatsausta ohjaa tutkimuskysymys. Tämän opinnäyteyön tutkimuskysymys on: Minkälaisia asioita voidaan pitää keskeisenä turvallisuuskulttuurin jalkauttamisessa tai edistämisessä organisaatioissa? Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta vertaisarvioidusta tiedeartikkelista. Nämä artikkelit ovat valittu aineistoksi rajattuja kriteereitä käyttäen sekä muodostaen tutkimuskysymystä palvelevia hakulausekkeita erilaisiin tietokantoihin. Valitun aineiston sisällönanalyysi tehtiin teemoittelu -menetelmällä, jossa aineistosta koodataan keskeisiä asiasanoja ja toistuvia ilmiöitä. Nämä teemat luokitellaan erilaisiin yhdisteltäviin luokkiin sekä määritellään niiden lopullinen luokka aineistoa uudelleen tulkitsemalla.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksissa oli selkeästi määriteltävissä kolme pääteemaa. Nämä keskeiset tulokset osoittivat, että johtamisella, inhimillisillä tekijöillä ja oppimisella on merkityksellinen asema monissa tämän tutkimuksen aineistona käytetyissä tiedeartikkeleissa. Koulutuksella on myös merkittävä asema, mutta oppiminen organisaationa on keskeisempää turvallisuuskulttuuria edistäessä. Tulosten lopulliset luokat nimettiin seuraavasti: Johtaminen mahdollistajana organisaation sitoutumiseen, inhimillisten tekijöiden vaikutus organisaation käyttäytymisessä, sekä oppivalla kulttuurilla kypsempää turvallisuuskulttuuria. Tuloksissa keskeistä oli turvallisuuskulttuurin monimutkainen ja osittain näkymätön luonne sekä sen ulottuvuudet ja sidonnaisuudet osiensa välillä. Nämä sidonnaisuudet ja kerrannaisuudet tulisi huomioida turvallisuuskulttuuria edistäessä, eikä vain edistämällä yhtä osa-aluetta kerrallaan. Parhaina käytäntöinä turvallisuuskulttuurin jalkauttamiseen organisaatiossa voidaan tämän tutkimuksen kohdalla pitää edellä mainittuja tuloksia.
Opinnäytetyö saavutti melko hyvin sille asetetut tavoitteet. Tutkimusaineiston luotettavuutta voidaan pitää hyvänä, mutta aineiston relevanttiutta tutkimuskysymystä kohtaan vain kohtalaisen hyvänä. Kuusi artikkelia vastasi monipuolisemmin tutkimuskysymykseen ja kahta artikkelia voidaan pitää rajatumpana aineistona kysymystä kohtaan, kuitenkin tuoden syvyyttä ja näkökulmia tulkintaan.