Vanhemman voimavarat yksinhuoltajaperheessä
Erkkilä, Hanna; Korpela, Eliisa (2008)
Erkkilä, Hanna
Korpela, Eliisa
2008
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024093025819
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024093025819
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksinhuoltajaperheiden voimavaroja, selviytymiskeinoja sekä jaksamista lapsiperheen arjessa. Lisäksi tarkoituksenamme oli kartoittaa yhteiskunnan tarjoamia etuuksia ja tukia, joita yksinhuoltajien on mahdollista saada. Tutkimuksemme tarkoituksena oli myös selvittää pintapuolisesti vanhempien kokemuksia yhteiskunnan suhtautumisesta yksinhuoltajaperheisiin.
Tutkimus toteutettiin käyttämällä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineistoa kerättiin teemahaastattelemalla neljää yksinhuoltajaa. Opinnäytetyön tekeminen aloitettiin syksyllä 2007. Suoritimme teemahaastattelut keväällä 2008.
Tulokset osoittivat, että yksinhuoltajavanhemmat kokivat suurimmiksi voimavaroiksi läheiset, ystävät, liikkumisen ja lenkkeilyn. Perheen sisäiseksi merkittäväksi voimavaraksi mainittiin yhteiset hetket ja tekemiset omien lastensa kanssa.
Vanhempien jaksaminen arjessa oli vaihtelevaa; fyysinen kunto oli ajoittain huonoa, kun taas henkistä jaksamista pidettiin yllä läheisten ja vertaistuen avulla. Vanhemmat kokivat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin olevan sitä parempi, mitä enemmän heillä oli voimavaroja arjessaan. Tutkimusaineistosta myös selvisi, että jokainen yksinhuoltajaperhe oli jossakin elämänsä vaiheessa ollut taloudellisesti tiukoilla.
Vanhemmat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä yhteiskunnan ja sen eri tahojen suhtautumiseen. Kritiikkiä kuitenkin annettiin yhteiskuntalaisten negatiivisesta asenteesta. Lisäksi eduista ja tuista olisi kaivattu enemmän tietoa.
Tutkimus toteutettiin käyttämällä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineistoa kerättiin teemahaastattelemalla neljää yksinhuoltajaa. Opinnäytetyön tekeminen aloitettiin syksyllä 2007. Suoritimme teemahaastattelut keväällä 2008.
Tulokset osoittivat, että yksinhuoltajavanhemmat kokivat suurimmiksi voimavaroiksi läheiset, ystävät, liikkumisen ja lenkkeilyn. Perheen sisäiseksi merkittäväksi voimavaraksi mainittiin yhteiset hetket ja tekemiset omien lastensa kanssa.
Vanhempien jaksaminen arjessa oli vaihtelevaa; fyysinen kunto oli ajoittain huonoa, kun taas henkistä jaksamista pidettiin yllä läheisten ja vertaistuen avulla. Vanhemmat kokivat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin olevan sitä parempi, mitä enemmän heillä oli voimavaroja arjessaan. Tutkimusaineistosta myös selvisi, että jokainen yksinhuoltajaperhe oli jossakin elämänsä vaiheessa ollut taloudellisesti tiukoilla.
Vanhemmat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä yhteiskunnan ja sen eri tahojen suhtautumiseen. Kritiikkiä kuitenkin annettiin yhteiskuntalaisten negatiivisesta asenteesta. Lisäksi eduista ja tuista olisi kaivattu enemmän tietoa.