Näyttelijäntyön teorioita ja näytteleminen demosteatterissa

Abstract

Tämä opinnäyte käsittelee näyttelijäntyötä teatterimuodossa nimeltä Demosteatteri. Demosteatteri yhdistää perinteistä, tekstilähtöistä teatteria, improvisaatiota ja forumteatteria.

Demosteatterin näyttelijäntyön elementtejä on verrattu Robert Cohenin, Keith Johnstonen ja Augusto Boalin näyttelijäntyön teorioihin. Tutkielmassa on myös kokemusperäiset esimerkit tekstilähtöisestä teatterista ja improvisaatiosta.

Demosteatterin esitystä Putka esitettiin syksyllä 2007 Kokkolassa. Putkasta tehtyä oppimispäiväkirjaa ja kyselylomakkeita kanssanäyttelijöille on käytetty pohjamateriaalina tässä tutkielmassa.

Tutkittaessa näyttelemisen luonnetta Demosteatterissa nousi esiin neljää tärkeää vaikuttajaa. Ensiksikin näyttelijän täytyy muistaa monta asiaa koko ajan, toiseksi, hänen täytyy olla kontaktissa muiden näyttelijöiden kanssa ja kolmanneksi, improvisoida kyseisen teatterimuodon rakenteiden sisällä. Lopuksi, yhteisöillä, joissa Demosteatteri esiintyi, oli suuri vaikutus näyttelijöihin.

Opinnäytteessäni tulin johtopäätökseen, että teatteri-ilmaisun ohjaajan tietotaidolla on mahdollista kehittää valmiille yhteisöille vastaavia, yleisöä turvallisesti osallistavia produktioita.

This thesis deals with acting in a theatre form called Demostheatre. Demostheatre combines traditional text-based theatre, improvisation and forum-theatre.

The elements of acting in Demostheatre have been compared with the theories on acting developed by Robert Cohen, Keith Johnstone and Augusto Boal. There are also experiential examples of text-based theatre and improvisation in this thesis.

Demostheatre's performance The Jail was performed in the autumn of 2007 in Kokkola. A diary of learning experiences from The Jail and questionaires to co-actors have been used as a ground material in this thesis.

When studying the nature of acting in Demostheatre-project four important factors came up. Firstly, an actor must remember many things all the time, secondly she must be in contact with the other actors and thirdly improvise inside the structures of the theatreform in question. Finally, the communities, where Demostheatre performed, had a great influence on the actors.

In this thesis a conclusion was reached that with the know-how of a drama instructor it is possible to develop similar projects that allow a safe participatory role to the audience, inside all-ready communities.